Antimatter: Leaving Eden

Prophecy Productions

Antimatter on neljännellä albumillaan muotoutunut Mick Mossin hallinnoimaksi yhden miehen yhtyeeksi/projektiksi, Duncan Pattersonin keskityttyä täysipäiväisesti uuden projektinsa Íonin luotsaamiseen. Moss on kuitenkin saanut studioon jälleen runsaasti apujoukkoja, joista Anatheman Danny Cavanagh lienee lopputuloksen kannalta se kaikkein merkityksellisin.

Antimatterin edellinen parin vuoden takainen Planetary Confinement pitkäsoitto oli äärimmäisellä tavalla kahtiajaettu Mossin ja Pattersonin omiin, toisistaan täysin erillisiin osiin, minkä takia oli turha puhua mistään ehyestä kokonaisuudesta. Tällä kertaa Moss on saanut työstää rauhassa materiaaliaan ja Leaving Eden kuulostaakin ensisijaisesti tyytyväiseltä sekä seesteiseltä kokonaisuudelta. Äärimmilleen viety hiljaisuuden ylistäminen ja kiireettömyys saattaa tosin olla joillekin liikaa, sillä uutukaisen musiikillinen kirjo on lopulta todella kapea, parista näennäisrankasta siivusta huolimatta.

Tunnelmiltaan ja soundeiltaan Leaving Eden liikkuu äärimmäisen lähellä viimeisimmän Anatheman albumin A Natural Disasterin maailmoja. Tämä ei ole kuitenkaan millään tavoin huono asia, sillä Leaving Edenin kiireetön ja soljuva kulku, sekä pakahduttavaa kauneutta uhkuvat minimalistiset rakentelut ovat parasta mahdollista sielunhoitoa näinä kiireisinä aikoina. Parhaimmillaan albumi onkin juuri silloin, kun laittaa kuulokkeet korvilleen, sulkee silmänsä ja unohtaa koko ulkopuolisen maailman olemassaolon.