Jesu: Conqueror

Hydrahead

Justin K. Broadrickin luotsaama Jesu jatkaa jälleen oman post-doom / doomcorensa hiomista entistäkin eeppisempiin muotoihin. Debyyttipitkäsoiton raskaimmat synkistelyt ovat jääneet jo kauaksi taakse, ja vaikka Jesu viihtyykin edelleen ennemminkin hämyisissä varjoissa kuin kirkkaassa auringonpaisteessa, on sen tekemisiin hiipinyt mukaan hiljaista tyytyväisyyden vaikutelmaa.

Jos uutta Conqueror levyä ja viime kesäistä Silver ep:tä vertaa keskenään, ovat ne kuin kaksi maisemataulua. Kumpikin on maalattu itse asiassa melkeinpä samasta näkymästä, mutta hivenen eri aikaan vuorokaudesta. Silverin hämärähkö, kenties jopa rahdun yönpimeäkin, tunnelma on vaihtunut nyt aamun sumuisiin ensihetkiin. Aurinko ei ole vielä kohonnut ja on yhä hämärää, mutta toivo uudesta päivästä ja sen tuomasta muutoksesta siintää jo horisontissa.

Eräs Broadrickin suurimmista vahvuuksista on ollut aina juuri sen oikeanlaisen tunnelman luominen. Jesun aiemmilla julkaisuilla herra ei ole kuitenkaan saanut vielä kiteytettyä Godfleshin jälkeisiä visioitaan mielestäni riittävän tiiviiksi paketiksi. Niin debyyttialbumi kuin ep:tkin ovat toki luoneet joitain upeita hetkiä, mutta kokonaisuuksina ne ovat jättäneet ainakin allekirjoittaneen hieman kylmäksi. Conqueror pystyy sitä vastoin sulkemaan kuulijansa suureen syliinsä aivan kuin huomaamatta. Majesteetillisen kokoiset sävellykset lipuvat harmonisesti edestakaisin ja itse aikakin tuntuu hidastuvan teoksen äärellä. Kaihoisan kauniit näyt yhdistyvät syyssateen raskaisiin kuviin, tunnelman pysyessä silti jatkuvasti positiivisena.

Yllättäen Conqueror on enemmänkin pop- kuin metalli-levy ja Broadrickin kiistaton lahjakkuus pääsee huomattavasti paremmin esille tällaisessa pörinävapaammassa muodossa. Ennakkoluuloton albumi vaatiikin toimiakseen ennakkoluulotonta asennetta, mutta vastavuoroisesti kiekko saattaa palkita kuulijansa yllättävänkin runsailla hetkillä. Olkaa siis rohkeita ja tarttukaa kiinni Broadrickin kädestä.