Jesu: Conqueror

Hydrahead

Justin K. Broadrickin luotsaama Jesu jatkaa j�lleen oman post-doom / doomcorensa hiomista entist�kin eeppisempiin muotoihin. Debyyttipitk�soiton raskaimmat synkistelyt ovat j��neet jo kauaksi taakse, ja vaikka Jesu viihtyykin edelleen ennemminkin h�myisiss� varjoissa kuin kirkkaassa auringonpaisteessa, on sen tekemisiin hiipinyt mukaan hiljaista tyytyv�isyyden vaikutelmaa.

Jos uutta Conqueror levy� ja viime kes�ist� Silver ep:t� vertaa kesken��n, ovat ne kuin kaksi maisemataulua. Kumpikin on maalattu itse asiassa melkeinp� samasta n�kym�st�, mutta hivenen eri aikaan vuorokaudesta. Silverin h�m�r�hk�, kenties jopa rahdun y�npime�kin, tunnelma on vaihtunut nyt aamun sumuisiin ensihetkiin. Aurinko ei ole viel� kohonnut ja on yh� h�m�r��, mutta toivo uudesta p�iv�st� ja sen tuomasta muutoksesta siint�� jo horisontissa.

Er�s Broadrickin suurimmista vahvuuksista on ollut aina juuri sen oikeanlaisen tunnelman luominen. Jesun aiemmilla julkaisuilla herra ei ole kuitenkaan saanut viel� kiteytetty� Godfleshin j�lkeisi� visioitaan mielest�ni riitt�v�n tiiviiksi paketiksi. Niin debyyttialbumi kuin ep:tkin ovat toki luoneet joitain upeita hetki�, mutta kokonaisuuksina ne ovat j�tt�neet ainakin allekirjoittaneen hieman kylm�ksi. Conqueror pystyy sit� vastoin sulkemaan kuulijansa suureen syliins� aivan kuin huomaamatta. Majesteetillisen kokoiset s�vellykset lipuvat harmonisesti edestakaisin ja itse aikakin tuntuu hidastuvan teoksen ��rell�. Kaihoisan kauniit n�yt yhdistyv�t syyssateen raskaisiin kuviin, tunnelman pysyess� silti jatkuvasti positiivisena.

Yll�tt�en Conqueror on enemm�nkin pop- kuin metalli-levy ja Broadrickin kiistaton lahjakkuus p��see huomattavasti paremmin esille t�llaisessa p�rin�vapaammassa muodossa. Ennakkoluuloton albumi vaatiikin toimiakseen ennakkoluulotonta asennetta, mutta vastavuoroisesti kiekko saattaa palkita kuulijansa yll�tt�v�nkin runsailla hetkill�. Olkaa siis rohkeita ja tarttukaa kiinni Broadrickin k�dest�.