Jesu: Jesu

Avalanche

Godflesh-vokalisti Justin Broadrickin uuden Jesu- yhtyeen äänimaailmaa on kuvattu ”eeppiseksi, post/doom- marginaalin määrittämäksi metalliksi” - mitä ikinä se tarkoittaakin. Itse totean heti kärkeen, että aikamoista pörinää ja rohinaa on. Laulut olisivat varmasti varsin mainioita ja miellyttäviä, jos melodiat erottaisi kaiken tämän äänimassan alta. Ymmärrän kyllä, että Jesun tarkoitus ei tietenkään ole olla mikään iloisesti lallattava kasari-bändi, mutta vähän on sääli, että aika ajoin esiin pilkahtavat hyvinkin hienot sävelkulut jäävät tämän rouheisen äänimaailman alle. Erityisesti tämän kohtalon kokee Friends Are Evil, jonka surumielinen melodia lukuisten kuuntelujen jälkeen viimein tunkee läpi kitarasoron. Huomaan ajattelevani kliseisesti, että tämä albumi todella vaatii sen useamman kuuntelukerran avautuakseen edes piirun verran.

Kansipaperin mukaan Jesun esikoisalbumi sisältää kahdeksan kipaletta. Levyä kuunnellessa tätä ei välttämättä huomaa, sillä kappaleet on nivottu yhteen niin hyvin jo aiemmin mainostamallani ”rohinalla”, että eroa biisien välillä ei juurikaan noteeraa. Biisit ovat myös huisin pitkiä, joten sekin hieman sekoittaa niiden vaihtumisen huomaamista. Lyhyinkin raita on lähes seitsenminuuttinen!

Suomessakin hiljattain keikan heittäneen Jesun muodostavat minimalistisesti Broadrickin kanssa vain rumpali Ted Parsons ja basisti Dermot Dalton. Levyä kuunnellessa tosin tuntuu, että mukana on kokonainen pataljoona kitaristeja…