Janne Laine: Janne Laine (ep)

Karkia Mistika

Porilainen mies ja kitara-artisti Janne Laine tuli ensi kerran tutuksi vuoden 2003 Tulvafestivaalissa, jossa miehen intensiivinen kitarahypnoosi vakuutti vahvasti. Oikeastaan siitä lähtien olen odotellut, milloin miehestä kuullaan enemmän. Nyt herra pistää neljän biisin kokonaisuuden ilmoille ja apuvoimiksi on löytynyt varsinainen kaarti eturivin porilaisia tekijöitä. Löytyy Magyar Possen Sandra Mahlamäkeä viuluineen, Pasi Salmea koskettimista ja Harri Sippolaa kielistä. Lowlife Rock´n´roll Philosophersin Noora Tommila lainaa lauluääntään. Yleismies Mika Rättö taiteilee kansikuvan. Vielä Baby Sweetcornin Jere Laihonkin nimi löytyy krediiteistä. Eli osaavaa väkeä löytyy tukemaan Laineen tekemistä, mutta onneksi miehen oma juttu ei huku nimitekijöistä huolimatta mihinkään. Päinvastoin. Taustalaulujen, viulun ja kosketinmaton käyttö onnistuu vain lisäämään tunnelman tiheyttä, jossa Laineen värisevän ajaton laulu ja haaveellisesti kaartava melodia vie mukanaan.

Love And Leave Me on pienestä näppäilystä avarampaan kaartoon nouseva hienovarainen sävellys, Laineen värisevästä korkean kaarteen jälkeen kuiskaukseen vaihtelevan laulun saadessa upeasti tukea viulusta ja taustalauluista. Kappaleen himmenevä lopetus on loistava. Tenhoavan laulutulkinnan hypnoottisuus kohtaa soiton minimalistisuuden erittäin hienosti. Tunnetasolla Janne Laine on valtava. Värisevä Sudden End uhkailee näppäillen, tuoden hetkittäin mieleen jopa maestro Rätön. Toki julistavuudessa Laine ei lähde kilpasille ja kyllä koko levyllä ehkä eniten istuskellaan avaran preerian äärellä tyynesti narahtelevassa pihakeinussa, viimeisen biisin kohdalla ystävien seurassa. To See You To Hear You katselee kohti tähtiä haikean kauniisti, tuoden mieleen akustisemman näkemyksen Magyar Possen unenomaisesta herkkyydestä. Tummasti jamitteleva hautausmaa-blues Night By The Grave tuo hivenen vinompana svenginä levyn kokonaisuuteen menevämmän piirteen, sellaisella Tuomari Nurmiomaisella otteella. Toivottavasti minun ystäväpiirilläni olisi vastaava meininki omissa ruuminvalvojaisissani, vaikka hirteen tuskin joudunkaan. Mitä enemmän levyä kuuntelee, sen paremmalta se kuulostaa. Puhdasta tunnetta ja ajatonta kauneutta. Toivottavasti muutkin löytävät tämän helmen.