Ranka Recordings

Vuosi 2007 tulee näillä näkymin olemaan erittäin kiireinen Viikatteen nelikolle. Uusi Marraskuun lauluja I albumi saa jo loppuvuodesta jatkoa ja ryhmän kova keikkatahti tuntuu vain kiihtyvän entisestään, jahka tuleva ”Marras, mun lauluja!” kiertue vain pääsee vauhtiin.

Marraskuun lauluja I on albumikaksikon raskaampaa ja nopeamaa puolta edustava kokonaisuus, mikä kuuluu tukevassa toteutuksessa ja tuntuu äänenpaineessa. Kitarat saavatkin rellestää jälleen jo Unholan urut levyltä tutuksi käyneeseen tapaan ja vinhasti paukkuvat rummut äityvät nekin useimmiten kerrassaan ärtyisiksi. Kysymys: ”Onko Viikate ryhtynyt lopullisesti hevanderi bändiksi?”, nousee näin oikeutetusti mieleen räiskettä kuunnellessa. Moni asia onkin kieltämättä muuttunut sitten Vuoden synkin juhla kiekon, mutta kyllähän se sama vanha kaihosieluinen bändi sieltä ratin takaa löytyy yhä. Itse asiassa soundia raskauttaneet muutokset vaikuttavat alkuun huomattavasti suuremmilta kuin mitä ne lopulta ovatkaan. Bändin tunnistaa tälläkin kertaa omaksi itsekseen jokaisesta biisistä jo ensi metreillä ja nyt ilmaisuun on hiipinyt myös aivan uudenlaista kypsyyttä, joka saa jo muutenkin vahvat kappaleet soundaamaan vielä asteen verran paremmalta.

Ensimmäiseksi singleksi valittu Ah, ahtaita aikoja ja uuden Vares-elokuvan soundtrackiltakin löytyvä seuraava sinkkulohkaisu Ei enkeleitä ovat kiekon ehdotonta eliittiä, eivätkä nämä helmet jää suinkaan ainoiksi napakympeiksi. Harmillisen lyhyt instrumentaali Leikatun konjakin salaisuus johtaa niittomiehet jo lähelle Trio Niskalaukauksen autioitunutta tilaa, eikä raskaasti rokkaavaa Padat raitaa lähdetä sitäkään noin vaan ylittämään. Vaikka biisijoukosta löytyykin pari harmillisen heppoista vetäisyä, pysyy kokonaisuus aiempien julkaisujen tavoin vaivatta kasassa. Viikatteen terä tuntuukin käyvän vuosi vuodelta aina vaan terävämmäksi, joten vuoden 2007 kasvukausi suonee taas yhden loistavan sadon näille asiallisen siististi pukeutuville niittomiehille. Mitähän se syksy enää tuokaan tullessaan?