King Foo Entertainment

Koska olen itse enemmän death-puolen miehiä, on perinteisen kovaa ja korkealta -hevin kuunteleminen minulle varsinainen ´guilty pleasure´, johon sorrun lähinnä erityistilanteissa. Silti on myönnettävä, että Tarotin levy on vain hyvä. Siihen nähden mitä odotin kuulevani, Crows Fly Black on tummasävyisempi, jopa hieman gootahtava levy. Kansitaide toki osaltaan vie mielikuvia tähän suuntaan.

Levyn avaa kierotunnelmainen, sovituksellisesti mielenkiintoinen nimiraita, jossa on kuuden ja puolen minuutin verran eritempoisia osia ja erittäin maukasta riffittelyä. Toisena tuleva Traitor on nopea ja raskaasti runnova iskusävelmä, ja tuo minulle mieleen Judas Priestin. Ashes to the Stars on sitten sitä eeppistä osastoa, kertosäkeessä paatosta ja poweria. Kertakaikkisen komea biisi. Tällaisen alun jälkeen loppulevy jää pakostakin vähemmän värisyttäväksi, vaikka muistettavia raitoja riittää kyllä. Keskitempoinen Before the Skies Come Down ei nimittäin myöskään säästele kuoro-osuuksia ja mahtipontisuutta. Albumin imelin raita on Tides, johon on hitaasti vellovan raskauden koristeeksi lykätty pianoa ja jousia. Ihan kaunis, kai, tästä tulee vaan jotenkin syntinen olo. Singlebiisi You on oikeastaan levyn vähiten mieleen jäävä raita.

Suurta omaleimaisuutta on vaikeampi löytää, vaikka Marco Hietalan persoonallinen laulu tekeekin tästä kohtuullisen tunnistettavaa. Siitä huolimatta Crows Fly Black on pätevä ja tasavahva teos. Mitä siitä muuta sanomaan.