Iron Maiden: A Matter Of Life and Death

EMI

Iron Maidenin asemaa heavy metallin historiassa ei voine kiistää kukaan. 80-luvun legendaaristen klassikkolevyjen voimalla maailmanluokan suuruuteen noussut ja 90-luvulla hetkittäin pahasti kompuroinut yhtye elää nyt ansaitusti uutta nousukauttaan. Vuonna 2000 julkaistu Brave New World palautti uskon konkareihin ja kolme vuotta myöhemmin ilmestynyt Dance Of Death vankisti entisestään ryhmän asemaa yhtenä planeettamme tärkeimmistä heavy bändeistä. Tältä pohjalta tarkasteltuna Iron Maidenin neljästoista pitkäsoitto on ollut vähintäänkin odotettu tapaus.

Ladataanpa alkuun muutamia faktoja: albumilta löytyy kymmenen kappaletta ja sen yhteismitta on majesteetilliset 72 minuuttia ja risat. Bändin primus motorin, Steve Harrisin, nimi löytyy jokaisen kappaleen krediiteistä. Kitaravelho Adrian Smith on ollut mukana viiden raidan työstössä, samoin kuin aina luotettava sumusireeni Bruce Dickinson, jonka ääni on tälläkin kertaa erinomaisessa vedossa. Kitaristit Janick Gers ja Dave Murray ovat saaneet tyytyä vähäisempään rooliin, mutta löytyy kumpaiseltakin sentään jotain pientä tämän progehtavan jättiläisen kiemuroista. Tarkkaamon puolella jöötä pitänyt Kevin Shirley on työstänyt yhdessä Harrisin kanssa soundeja elävämpään ja rehellisempään suuntaan.

A Matter of Life And Death on monin tavoin läheistä sukua Iron Maidenin 80-luvun suurille levyille, vaikka aivan noiden klassikoiden korkeudelle ei tällä kertaa ylletäkään. Eeppiset mammuttiraidat tuovat mitoissaan ja teemallisuudessaan mieleen Somewhere In Time ja Seventh Son Of a Seventh Son kiekot, vaikka soundit nojaavatkin rahdun modernimpiin aikoihin. Kappaleiden rakenteet toistavat vanhoja, jo Piece of Mind ja Powerslave pitkäsoitoilta tutuksi käyneitä oppeja. Lukuisat temmonvaihdot, laukkaavat kompit sekä tavaramerkiksi kasvaneet kitaramelodiat saavat nytkin kuorrutusta klonksuvasta bassosta sekä Dickinsonin yhä kunnioitettavan korkealle ulottuvasta laulusta. Pitkiin sävellyksiin on saatu liitettyä vaivatta tarttuvia kertosäkeitä ja matkan varrella kuullaan tietysti myös joitain todella upeita kitarasooloja. Mukana on niin vauhdikkaampaa menoa kuin seesteisempääkin tunnelmointia, eivätkä koskettimetkaan ole tällä kertaa tyystin pannassa oleva soitin.

Kaikkein määrittelevin termi albumista voisi olla tasainen, sillä kymmenen siivun joukosta on vaikea nimetä ainuttakaan selvästi muista edukseen erottuvaa kappaletta, mutta eipä ryhmästä löydy vastavuoroisesti sitten heikkojakaan yksilöitä. A Matter of Life And Death onkin ensisijaisesti tasaisen vahva teos, jonka vaikuttavimmat hetket vietetään sen pisimpien sävellysten parissa. Lähemmäs yhdeksän minuuttia kestävä Brighter Than a Thousand Suns ja tuon samaisen rajan ylittävä For the Greater Good of God nostavat kaikessa progressiivisuudessaan bändin tyystin uudenlaisiin sfääreihin. Näistä mammuteista erityisesti jälkimmäinen pystyy summaamaan samalla uuden albumin hengen ja idean erinomaisesti omaan mittaansa.

Kiekon suorempaa puolta edustaa ansiokkaasti vauhdikas avausraita Different World, joka ravistaa ruudinkatkuisella kiiruhtamisellaan kuulijat juuri sopivasti hereille. Samoin puolivälissä kuultava, selvästi ympäristöään rauhallisempi Out Of the Shadows, soi juuri sopivassa kohdassa ennen kuin jälkimmäisen puoliskon mammuttijono starttaa singlebiisi The Reincarnation of Benjamin Breegin voimin.

A Matter of Life And Death osoittautui äärimmäisen vaikeasti lähestyttäväksi, sillä vasta viidennen kuuntelukerran tienoilla albumi alkoi paljastamaan todellista luonnettaan. Uutukainen kasvoikin selvästä pettymyksestä ensin lieväksi yllätykseksi ja lopulta hienoksi kokonaisuudeksi, joka on kiistatta yhtyeen tasokkain ja vahvin tuotos sitten 80-luvun kultaisten päivien.