Julkaistu: 20.07.2006
Arvostelija: Mika Roth
Universal
Kymmenen vuotta sitten Apocalyptica niminen neljän nuoren sellistin kokoonpano julkaisi debyyttinään levyllisen Metallica covereita. Tempauksen tiimoilta riitti puhetta ja mielipiteitä, mutta enemmän yhtye saavutti lopulta huomiota Keski-Euroopassa kuin kotimaassaan. Lieko syynä ollu se, että muutamaa vuotta aiemmin saksalainen industrial yhtye Die Krupps oli jo käyttänyt Metallica coverointia julkisuusaseena. Toisella albumillaan Inqusition Symphony Apocalyptica luotti jo sentään omiinkin sävellyksiinsä, vaikka lainat olivat edelleen pääosassa. Vuonna 2000 julkaistu Cult muodostui todelliseksi vedenjakajaksi, sillä nyt mukaan tulivat (muutamalla raidalla) rummut ja ensi kerran yhtye levytti myös kappaleitaan vierailevan laulajan kanssa.
Kymmenen vuotta ja viisi albumia on nyt takana, joten kattavan kokoelma julkaisu on enemmän kuin oikeutettua. Tuplalevyn ensimmäinen ja pidempi kiekko pitää sisällään viisitoista instrumentaaliraitaa, kun taas toisen levyn kahdeksan kappaletta ovat kaikki laulettuja versioita. Jako on luonnollinen yhtyeen tuotantoon nähden ja onneksi kappalejärjestystä on jaksettu miettiä toisenkin kerran. Mikäli kokoelman rallit olisi ladottu tiukkaan kronologiseen järjestykseen, eroaisivat alkuaikojen jäyhät lainat liikaa myöhempien aikojen monivivahteisemmista teoksista.
Instrumentaalilevyn ehdoton kuningas on tietenkin Metallica, Enter Sandman, Nothing Else Matters, Master Of Puppets sekä One raitojen voimalla. Reilun neljänneksen kokoinen osuus on kuitenkin paikallaan, sillä saahan Apocalyptica kiittää paljosta näitä thrashareita ja heidän liberaalia suhtautumistaan coverointiin. Tippaakaan Metallicaa dissaamatta on kuitenkin todettava, että lainaosaston parempaa laitaa edustavat Sepultura ralli Refuse/Resist, aivan uunituore versio Slayerin Angel Of Death klassikosta, sekä Edward Griegin Hall Of The Mountain King. Väkevimmät hetket vietetään kuitenkin bändin omien sävellysten parissa, sillä uusimman Apocalyptica albumin Betrayal ja Farewell, sekä Reflections levyltä löytyvä Somewhere Around Nothing loistavat vielä lainahöyheniäkin kirkkaammin.
Kakkoslevyn alkuun ladataan kokoelman toinen uusi biisi Repressed, jossa vokaaleista vastaavat Matt Tuck (Bullet For My Valentine) sekä Max Cavalera (Soulfly). Avaus on lopulta niin kova, ettei sitä ylitä mikään – paitsi ehkä viimeisenä kuultava Nina Hagenilla vahvistettu Rammstein hitti Seeman. Näiden kahden suuren välissä kuullaan sitten kaikki ne oleelliset lauletut Apocalyptica biisit, kun mm. Ville Valo, Lauri Ylönen ja Sandra Nasic pääsevät vuorollaan ääneen. Kuten instrumentaalipuolella, niin myös lauletuissa kappaleissa yhtyeen trendi näyttäisi olevan tiukasti nousujohteinen, mikä asettaa vain entisestään lisää odotuksia tulevalle studioalbumille.
Amplified onnistuu ynnäämään Apocalyptican vuosikymmenen mittaisen taipaleen ansiokkaasti, vaikka moni ykkösketjun biisi jääkin joukosta puuttumaan. Mikäli et satu omistamaan vielä ainuttakaan yhtyeen albumia, toimii tämä kokoelma hyvä alustuksensa sellohevin maailmaan tutustuttaessa.
Neljä selloa soittaa Metallicaa osoittautui niin menestyksekkääksi projektiksi, että nykyinen sellotrio rummuilla vahvistettuna on muuttunut jo aikoja sitten "oikeaksi bändiksi".
Eicca Toppinen - sello
Paavo Lotjonen - sello
Perttu Kivilaakso - sello
Mikko Sirén - rummut
Linkki:
apocalyptica.com
(Päivitetty 16.9.2011)