Ancient Rites: Rubicon

Season Of Mist

Näin belgialaisen metallipoppoo Ancient Ritesin juhannuksena 2003 Nummirockissa ja tuolloin pettymykseni oli valtaisa. Pientä kulttimainetta nauttiva yhtye kun vaikutti olevan pahemman kerran hakoteillä. Viileä sade ja aikainen soittoaika eivät takuulla parantaneet tilannetta, mutta silti esitys oli suorastaan ponneton. Niinpä en odottanut paljoakaan bändin uusimmalta kiekolta...

... mutta sain yllättyä todella iloisesti. Harvakseltaan albumeita työstävä belgialaisryhmä on näet tällä viidennellä pitkäsoitollaan yllättävän terävässä vedossa. Vokalisti Gunther Theysin murinaa, lausuntaa ja puhdasta laulua yhdistelevä ilmaisu sopii jälleen bändin eeppiseen ja tummasävyiseen melodiseen metalliin kuin miekka soturin vyölle. Kolmen kitaristin (Bart Vandereycken, Erik Sprooten, Raf Jansen) rakentama vallitus kestää vaikka kokonaisen legioonan rynnäkön, sillä raskaita riffejä ja tarttuvia melodioita vilisevät kipaleet hyödyntävät kitaroiden ja Davy Woutersin koskettimien tarjoamaa arsenaalia ihailtavalla tehokkuudella.

Ancient Rites aloitti uransa black metalin puolella, mutta on vuosien saatossa liukunut yhä sinfonisempaan, melodisempaan ja eeppisempään suuntaan. Tuo kehitys jatkuu Rubiconilla, joka historiallisine teemoineen ja hetkittäin jopa tunnelmametallia viistävine ratkaisuineen vie soundien ja ratkaisujen liennytystä yhä pidemmälle. Lyhyen Crusade intron perään soiva mahtipontinen Templar kiteyttää Rubiconin perusidean rönsyilevään, mutta tinkimättömän tiukkaan metalliseen kuoreensa. Edessä kiireesti laukkaavat kitarat, sivulla tunnelmoivat koskettimet ja taustalla nopeasti paukuttava rytmiryhmä onnistuvat yhdessä luomaan tunnelman, joka on samanaikaisesti sekä tavattoman nopea, että pohtivan seesteinen. Tätä pientä mutta toimivaa kikkaa käytetäänkin sitten halki kiekon. Hieman myöhemmin soiva Thermopylae vie osallaan historian ylistyksen huippuunsa, kun taas jälkipuoliskolla kuultava Ypres piirtää mahtipontiselle eeppisyydelle tyystin uudet rajat. Kumpikin kappale kuuluu levyn selkeisiin kohokohtiin yhdessä raivoisan päätösraidan Brabantian kanssa.

Rubiconilta ei löydy ainoatakaan kuollutta hetkeä, vaikka pariin kertaan se Ariadnen lanka meinaakin päästä jo belgi ryhmältä karkuun. Rubicon on ensisijaisesti upeiden sävellysten juhlaa, jossa tunnelma on jatkuvasti etusijalla. Muinaisista uroteoista kertovat tarinat voivat toki nostaa joidenkin kuulijoiden niskakarvoja, mutta itselleni tuo miekka & kilpi osastokaan ei muodostunut minkäänlaiseksi kynnyskysymykseksi. Erinomaista melodista, eeppistä ja ennen kaikkea menevää metallia – Ancient Rites näyttää keksineen omat vahvuutensa ja oppineen niiden täysipainoisen hyödyntämisen.