Julkaistu: 06.04.2006
Arvostelija: Mika Roth
Relapse
Yhdysvaltalainen Unearthy Trance on todella ilkeä ja likaista pimeyttä huokuva yhtye, jonka ylimaallista häijyyttä on vaikea mitata tavallisilla astemittareilla. Reilu vuosi sitten julkaistu In The Red pitkäsoitto veikin allekirjoittaneen mielestä räkäisyyden, mustuuden ja raakuuden jo mahdollisesti pari astetta liian pitkälle. Niin tai näin – bändi on täällä taas, eivätkä herrain konstit ole muuttuneet niin vähääkään.
The Trident juottaa kuulijan kurkusta alas saastailijoiden tuttua tummaa eliksiiriä. Eli tiedossa on raakaakin raaempaa rynkytystä, jossa säröllä kyllästytetyt riffit raastavat kaikki pinnat verille. Vokalisti pyrkii ihan tosissaan ulkoistamaan keuhkonsa huudon avulla, ja muutenkin sludge/doom osastosta kasvun aloittanut rätke oireilee jo vakavasti noisen sekä punkin suuntaan. Näiden genrejen yhdistelystä kuuluisuutta ovat jo aiemmin niittäneet mm. Neurosis ja Cult Of Luna, eivätkä tuoreemmat alan jenkkibänditkään tästä kauaksi jää. Unearthly Trance on siis kovassa seurassa, jossa se ei tosin tahdo oikein pärjätä.
Vaikka kiekon suuntaviivat on hahmoteltu nopeasti, löytyy siltä toki pari yllätystäkin. Ensinnäkin kappaleiden kesto liikkuu, paria poikkeusta lukuunottamatta, nejän ja viiden minuutin välimaastossa. Ainoastaan jälkimmäisen puoliskon jylhät Scarlet ja Firebrand doomistelut, jotka muuten muistuttavat kaikkein selvimmin Neurosiksesta, rikkovat tätä yleiskaavaa. Toisekseen materiaali on tällä kertaa asteen tarttuvampaa, mistä kiitos kuulunee ensisijaisesti aiempaa vaihtelevammalle äänimaisemalle.
The Trident on kirjaimellisestikin raskas kuuntelukokemus, eikä lättyä voikaan suositella missään nimessä jokaiselle tai joka tilanteeseen. Lätyllä on kuitenkin myös hetkensä, sillä eihän se aurinkokaan jaksa aina paistaa. Erityisesti loppua kohden vahvistuva kappalemateriaali nostaa myös osaltaan pinnoja, joten kaikkien em. orkestereiden fanien kannattaakin ainakin tutustua tähän jenkkiorkesteriin, mikäli retkue on vielä syystä tai toisesta jäänyt tuntemattomaksi.
Jenkkibändi yhdistää ambientista tuttuun transsimaisen raskaaseen toistoon doomin totaalisen painon ja black metallin raakuuden. Lopptulos on ilkeällä tavalla pimeä ja loputtoman synkkä taival. Raskasta metallia sen totaalisimmassa mahdollisessa merkityksessä.
Kotisivut: www.unearthlytrance.com
(Päivitetty 27.05.2008)