Fan Records

Jyväskyläläinen Paha Kaksonen avasi keväällä 2005 levytys-uransa viiden biisin mittaisella Käy päälle hullun lailla ep:llä, joka esitteli tämän rankkaa viinavetoista remuamista kannattavan yhtyeen repertuaaria. Pahojen Kaksosten keitoksesta esiin pistivät kaikkein selvimmin Motörhead ja Turbonegro merkkiset raskasrock-mausteet, joilla oltiin ryyditetty bändin Sleepy Sleepers – Peer Günt vetoista metalli-rock-punk ydintä. Lopputulos oli näin ollen jotain mitä perheen pienimpien korvat eivät ehkä kestäisi, mutta mikä nostaa raavaiden äijien suupieliin hymyn kareen – ja helposti myös olutpullon tilaisuuden tullen.

Nyt on tullut aika julkaista ensimmäinen täysipitkä kiekko ja nähtävästi orksteri on ollut enemmän kuin tyytyväinen edellämainittuun miniin, sillä ep:n jokainen biisi on kelpuutettu mukaan myös pitkäsoitolle. Vanhoja biisejä on tietysti viilattu ja muokattu hieman, kuin aikaakin on tainnut studiossa olla tällä kertaa vähän enemmän, mutta mitä uutta Paha Kaksonen tarjoaa näiden vanhempien biisien päivitettyjen versioiden lisäksi?

Aloitusbiisi Hauska pitää meitä on kaikin puolin asiallinen pelinavaus. A-luokan kertosäe nostaa pistesaldoa, mutta biisistä olisi voinut ehkä saada riehakkaammankin version reilulla lisäannoksella särökitaraa. Rellestämiseen villitsevää osastoa edustaa niinikään hauskasti nimetty Taksi alle ja Tavastialle, jonka lyriikoissa vilahtelevat tutut, oletettavasti Tavastialla nähdyt nimet. Kappale edustaa uuden biisikaartin ja samalla koko kiekon ehdotonta kärkeä, sillä juuri tällainen hanat auki ja aivot narikkaan meininki on bändin ominta kenttää. Intiimimpää kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa käsitellään tuttuun tapaan Temppu, Konehuoneen kuningas ja Hyvien tekojen äärellä kappaleissa, jotka kertonevat jo silkoilla nimillään sen oleellisen. Biisit tarjoavat nipun oivaltavia lyyrisia pikkutuhmuuksia, sekä aimo annoksen uudentyyppistä aiempaa selvästi melodisempaa soittoa, joka alleviivaa yhtyeen kovasti lanseeraamaa ”stadionpunk” termiä.

Paha Kaksonen on ottanut tukevan askeleen eteenpäin ja oma tyylikin on selvästi kristalloitumassa. Kuten aiemmin tuli jo todettua, tämäntyyppinen remuaminen on varmasti parhaimmillaan live-tilanteessa – vaikka kyllähän tätä sopivissa olosuhteissa kotonakin jaksaa kuunnella, etenkin jos sattuu olemaan perjantai tai lauantai.