Fan

Tänä kesänä yksivuotis-synttäreitään viettävä Jyväskyläläinen Paha Kaksonen on iältään kenties nuori, mutta kokoonpanon jäsenillä on takanaan jo pitkä historia eri kokoonpanoissa. Pahan Kaksosen suuren suunnitelman idea on paahtaa puhdasveristä ja räyhähenkistä rock’n’rollia alusta loppuun asti, äärimmäisellä äijä-energialla toteutettuna. Vertailukohdiksi onkin helppo nimetä lätyn saatteessakin mainitut orkesterit Turbonegro, Peer Günt ja Motörhead.

Viiden biisin ep on kokoelma rujoja suoria ralleja, joissa ei turhaan kikkailla tai hinkata soittimia. Sanoitukset liikkuvat poikkeuksetta elämän suurten perusarvojen, eli viinan, naisten ja hillittömän rälläämisen äärellä. Aloitusbiisissä Naula päähän vedetään perseet olalle, niin että ne tippuvat sieltä, käytöstavatkin pääsevät irroitellessa löystymään reilummanpuoleisesti. Toisena soivassa nimibiisissä taas murehditaan kaameassa krapulassa, mitä kaikkea sitä tulikaan kännissä taas toilailtua. Poliisitkin kolkutellevat vielä ovella... Loppulevystä kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa (tai ainakin siihen pyrkiminen) nousee yhä tärkeämpään osaan, lähestymistavan pysyessä suorana ja konstailemattomana.

Kappaleet ovat suoria riffivetoisia runttauksia, hauskojen lyriikoiden noustessa selvästi suurimpaan rooliin. Paha Kaksonen ei siis ole keksimässä rockia uudelleen, mutta onnistuu hillittömällä kohkauksellaan pitämään paketin kasassa. Kotioloissa tällaisen räiskeen kuunteleminen vaatii tiettyä virittäytymistä, vaikkapa lasisen laulukirjan kanssa. Livenä orkesteri toimii varmasti parisataa prosenttia paremmin, etenkin jos interiöörinä sattuu olemaan kunnon kapakka.