I Walk The Line: Desolation Street

Combat Rock Industry

Tamperelaisen I Walk The Linen debyytti Badlands oli levy meikäläisen makuun. Wastedistä tutun Ville Rönkön karhea ääni yhdistettynä selkeästi Wastedin hc-punkkia rockimpaan ja melodisempaan keitokseen, joka on yhtä lailla tummahkoa, mutta jota sävyttää hienosti Anna Pirkolan urut – siinä oli debyytin erittäin toimiva kaava. Samalla tavalla melankolinen ja varjoinen kuja on myös Desolation Street. Elementit ovat pitkälti samaa kauraa: Soitto on tinkimättömän tiukkaa, mutta antaa tilaa myös sille melodialle joka saa säkeissä keinumaan haikeasti ja nappaa kerroissa lyömään nyrkkiä kohti taivasta. Sanoitusten puolelta Ville kertoi taannoisessa haastattelussa, että IWTL:n sanoituksissa keskitytään oman pään sisäisiin demoneihin Wastedin kantaaottavuuden sijaan ja samoilla henkilökohtaisemmilla tarinoilla tuntuisi olevan liikkeellä myös kakkoslevy. Suurin muutos yhtyeessä taitaa olla rummuissa soittaneen Antin vaihtuminen Jussiin – eli Manifesto Jukebox-mies vaihtui herraan Hero Dishonestista.

Levyltä löytyy debyyttiä monipuolisemmin sävyjä. Vaikka heti avausraidalla Just Like The Rest viisikko lähtee tuttuun energiseen punk rockiin, jossa kitarat meuhkaavat ja tahdinpito on lujaa, löytyy levyltä myös uusia aluevaltauksia, kuten mukavan mahtipontisesti kaartava World On A Pyre, rauhallisesti ja haikeasti pohdiskeleva, jopa Agents-hengessä kantrahtava When I´m Gone sekä miltei hilpeästi askeltava Grand Collapse. Valoisampaa puolta esittelee myös Purity, jonka Ville ääntää hauskasti puritai... Toivo paistaa myös Forever Nightsilta. Eikä akustispainotteinen Ghost On A Tightrope myöskään hassummalta kuulosta.

Ulisevaa urkua tiukkaan särömarssiin yhdistelevä The Man Without A Name nousee myös nopeasti omiin suosikkeihin kiireettömine melodioineen. Samoin tekee uhkaavasti pyörteilevä Drifter, jota tullaan varmasti hoilaamaan mukana keikoilla. Yksi selkeä parannus tuntuisi olevan se, että kappaleiden annetaan entistä paremmin hengittää, ei ole koko ajan niin kiire. Parasta suomalaista punkrockia, mitä on hetkeen vastaan tullut.