13.04.2004
Tampere mainitaan noin vuoden toimineen I Walk The Line -orkesterin kotikaupungiksi, musiikkityylinä viisikolla on vetävä punkrock. Hoocee-punkin keskittymänä tunnettu Combat Rock Industry saa bändissä mukavan vahvistuksen melodisemman kepittelyn puolelle. Kun tiedetään bändin miesnelikon taustat muiden muassa Combatin ”talliin” kuuluvissa Manifesto Jukeboxissa ja Wastedissä, oliko Combat Rock luonteva valinta levyttämiseen, oliko muita vaihtoehtoja edes olemassa?
Jani: - Combat Rock oli luonteva valinta joo, se kun on mun oma lafka niin langat on omissa käsissä mikä tuntuu aina hyvältä. Ja samaa perhettähän noi muutkin tyypit tässä on, että ei ollut tarvetta miettiä mitään muuta kun tämä yhtiökumppanini Tamminenkin oli heti idean takana. Enkä usko että ainakaan Suomesta olisi löytynytkään lafkaa joka pystyisi hoitamaan tämän bändin asioita paremmin kuin Combat Rock, ulkomailla niitä saattaisi ollakin mutta sehän selviää tässä pikkuhiljaa jos on selvitäkseen. Parempi se on tehdä levynsä itse ja lisensoida sitten jonnekin jos kiinnostusta löytyy. Henkilökohtaisesti voin sanoa että kyllä tää tuo lafkahommaankin uutta potkua kun tämän kautta löytää taas uusia asioita ja ihmisiä. Pelottihan se tavallaan vähän laittaa kaikki rahat kiinni täysin uuden bändin levyyn mutta tässä vaan kaikki meni alusta asti niin kohdalleen että levyn julkaiseminen tuntui hyvinkin perustellulta.
Suomessa levyn kaupittelusta vastaa siis Combat Rock Industry, Englannissa ja Japanissa Boss Tuneage. Mitä kautta yhteydet syntyivät Brittifirmaan?
Jani: - Manifesto Jukeboxin kautta on sekin aikanaan löytynyt ja pikku hiljaa ollaan alettu tekemään enemmän ja enemmän yhteistyötä muidenkin yhtyeiden tiimoilta. Eli lähetin Boss T-moguli Astonille jonkun kämäsen livenauhan ja se tykkäsi meiningistä. Manifesto Jukeboxia ja Wastedia julkaisseena mies varmasti pystyi uskomaan että tätäkin on tarkoitus tehdä ihan tosissaan ja uskalsi laittaa itsensä likoon vaikka bändistä tuskin oli siinä vaiheessa Suomen ulkopuolella kukaan kuullut edes nimeä… eli hienosti meni tämäkin alusta pitäen, Boss Tuneagella homma toimii rakkaudella ja maalaisjärjellä mutta silti ammattimaisesti, eli just niinku pitääkin!
Onko I Walk The Linen taustalla halu soittaa melodisempaa punkrockia vai yhdistää Annan koskettimet rouheaan rokkiin? Vai jotain aivan muuta?
Jani: - Alettiin poikien kanssa soittelemaan kesällä 2002, itse halusin soittaa kitaraa jossain kun soitin Manifesto Jukeboxissa bassoa. Ja Manifesto Jukeboxin kitaristi Antti on kova rumpali vaikka ei ollut moneen vuoteen niitä missään bändissä soittanutkaan. Eli haluttiin vaan kavereiden kanssa soitella erilaista musiikkia kuin jo olemassa olevat bändit tekivät. Sitä kuitenkin kuuntelee musaa laidasta laitaan ja vanhoissa bändeissä esimerkiksi on jäseniä jotka eivät tykkää tällaisesta rokkaavammasta tavarasta tai visuaalisesti tietyn tyylisistä jutuista… tuntui että meillä neljällä maut menevät aika lailla yhteen kaikissa asioissa musiikista levyjen ym ulkoasuun asti niin on kyllä hiton hienoa päästä toteuttamaan tällaistakin! Alusta asti haluttiin kyllä tähän koskettimet ja muutaman kuukauden päästä sitten saatiin Anna niitä soittamaan.
Teillä kaikilla muilla on ymmärtääkseni pitkä tausta punkin parissa, mutta millaista soittotaustaa koskettimilla taituroivalla Annalla on?
Anna: - Mulla on soittamisen puolelta alun perin klassisen musiikin taustaa. Koulut tuli käytyä musiikkiluokalla ja konservatoriossa oon soitellu eri soittimia. Erilaisia bändiprojekteja on kyllä ollut vireillä ja joidenkin kans on treenaamassakin käyty, mutta ei sen vakavampaa vielä tähän mennessä. Saa nyt taas nähdä mitä tulee tapahtuun, jotain puhettahan sitä aina on soittamaan menosta… Muuten musiikkimaku on aina ollut suunnilleen samoilla linjoilla kun pojillakin.
I Walk The Linen kotisivuilla mainitaan tuleva kiertue Briteissä ja Irlannissa kesäkuussa. Millaista odotatte vastaanotosta?
Jani: - Odotan kyllä tuota reissua innolla ihan vaan senkin vuoksi että ylipäätään pääsee reissuun tällä jengillä. Mutta uskon että myös vastaanotto tulee olemaan ihan OK, Boss Tuneage vastaa siellä päässä keikkojen järkkäilemisestä ja Englanti on alusta asti ollut yksi parhaista paikoista ainakin Manifesto Jukeboxille ja monille muillekin Combat Rock-bändeille.
Pidin Badlandsistä tasaisen varmana ja rockaavana albumina. Mitä olette itse mieltä debyytistänne?
Jani: - No siis onhan siinä noin teknisesti ajatellen ihan helvetisti parannettavaa jokaisella osa-alueella mutta tunnelma on kyllä kohdallaan, ja se on tärkein asia musiikissa ylipäätään joten tyytyväinen saa olla. Jos vielä joskus opittais soittamaan, heh! Levy tehtiin niin nopeasti kuin ikinä mahdollista, montaakaan sekuntia ei studiossa ollut varaa haaskata juttujen hiomiseen ja tässä on varmasti hyvät ja huonot puolensa…
Miten sävellys- ja sanoitustyö jakaantuu I Walk The Linessä?
Jani: - Ville on tehnyt kaikkien biisien pohjat – yleensä sitä vaan mennään kämpälle ja otetaan soittimet käteen, sitten Ville alkaa ränkyttää bassolla jotain sointukulkua ja muut alkavat soittaa omiaan siihen päälle ja pikkuhiljaa siitä muotoutuu järkevän kuuloinen kokonaisuus jonka päälle Ville alkaa laulaa ja siinä se sitten onkin! Paitsi että niihin diiba daaba-melodioihin pitää tehdä sanat joka on varmasti tuskallinen prosessi mutta hyvin Ville on siitäkin selvinnyt. Kaikista bändeistä joissa olen ollut tässä hommat ovat sattuneet tässä mielessä parhaiten kohdalleen eli kaikilla soittajilla on jonkinlainen visio siitä miltä lopputuloksen pitäisi kuulostaa ja mitä pitää tehdä että siihen päästäisiin. Silloin soittamista ei tarvitse ottaa niin vakavasti vaan biisit rakentuvat siinä jammailun ohessa ikään kuin itsekseen.
Mitkä ovat omat suosikkibiisinne levyllä? Mistä saa kovimmat kicksit keikalla?
Jani: - Mun mielestä parhaiten onnistuivat Vagrant’s Burden ja slovari Barren Fields, mikä on siinä mielessä hämmentävää että molemmat biisit valmistuivat vasta paria päivää ennen äänitysten alkua – no, ehkä niihin siksi sai ladattua oikean tunnelman vaikka ei muutakaan materiaalia kyllä ole puhki treenattu! Kaikkia noista biiseistä on edelleen hauska soittaa eikä keikkasetistä ole helppoa pudottaa ylimääräisiä pois.
Badlandsin biisit kuvaavat elämän nurjempaa puolta. Ovatko melankolisuus ja alakuloiset aiheet keskeisiä I Walk The Linen konseptissa vai voidaanko bändiltä joskus odottaa positiivisempia tulevaisuudenkuvia laulujen muodossa?
Ville: - Ei ne biisien aiheet ole mitenkään laskelmoituja tai ennalta suunniteltuja, et nyt soitetaan tämän ja tämän tyylistä musaa ja laitetaan tämmöset sanat. Biisien teossa ensin syntyy musiikki ja tässä tapauksessa niistä tuli aika melankolisia ja mollivoittoisia biisejä. Siitä tulee heti semmonen samanlainen fiilis, et näihin biiseihin ei kyllä kukista ja auringonpaisteesta lauleta. Kirjoitan myös Wastedin biisit ja niissä on aika paljon kantaa-ottavuutta ja yleismaailmallista pohdiskelua ja IWTL:n kanssa halusin tehdä jotain ihan muuta ja keskittyä oman pään sisällä lymyilevien demonien tarkasteluun. Biisit on kirjoitettu pitkinä ja pimeinä syysiltoina ja öinä. Viime vuosi oli ahdistavaa aikaa ja sehän heijastuu aika suoraan biiseihin. Muutenkin diggaan paljon enemmän surullisista tarinoista kuin onnellisista, ne on jotenkin epätodellisia. Biiseihin pitää pystyä samaistumaan. Tulevaisuudesta ei voi sanoa mitään, koska tätä tehdään fiilispohjalta, ei laskelmoiden. Se voi olla mitä vaan, mutta epäilen ettei kukista kerrota vieläkään.
Millaista palautetta olette saaneet, keikoilta ja levystä?
Jani: - Vastaanotto on ollut jopa odottamattoman hyvä, jengiä on kiinnostanut se mitä me yritetään ilmaista vaikka ei täällä ole aikaisemmin pahemmin tällaista tavaraa tehty, eikä IWTL kuulu mihinkään tiettyyn skeneen tai sellaiseen.
Onko nimellä I Walk The Line mitään tekemistä Johnny Cashin samannimisen kappaleen kanssa?
Jani: - Niinhän se kai on ettei asiaa voi oikein kieltääkään! Minusta tuo nimi ilmaisee hyvin tiettyä asennetta joka sopii hyvin tähän suomimeininkiin, eli rehellistä pitää olla, valmis seisomaan sanojensa takana ja noin. Eli nimi ei ole suoranaisesti kuitenkaan ainakaan pelkkä tribuutti vaikka onhan Cash varmaan tämän bändin sisällä joka kodissa levylautasella pyörinyt.
Panostatteko nyt vahvemmin IWTL:iin muiden bändien kustannuksella? Vai hoituuko uusi bändi vanhan kokemuksen pohjalta siinä sivussa?
Jani: - Ei tätä missään nimessä muiden bändien kustannuksella tehdä, vaikka myöskin samaan hengenvetoon on sanottava ettei IWTL myöskään ole mikään pelkkä terapiaprojekti vaan ihan oikea itsenäinen bändi, heh. Nyt tietysti kierretään tiiviisti kun levy on juuri julkaistu mutta huhtikuussa taas lähdetään Manifesto Jukeboxin kanssa Japaniin ja toukokuussa Skandinaviaan. Wasted puolestaan valmistautuu tuona aikana nauhoittamaan seuraavan pitkäsoittonsa. Ja sitten taas kesäkuussa on IWTL-kiertueen vuoro. Eli kyllä näille kaikille löytyy tilaa ja aikaa. Musiikin soittaminen ja matkustaminen ja kaikenlainen säätäminen on meille kaikille rakas elämäntapa ja nämä erilaiset jutut täydentävät toisiaan sopivasti.
Eli keikkoja on tulossa niin Suomessa kuin ulkomailla. Onko myös uusia biisejä jo takaraivossa kytemässä?
Jani: - Kyllä juu, Villellä alkaa varmaan olemaan jo seuraava levy päässään hahmoteltuna! Uusia biisejä ilmestyy keikkasettiin sitä mukaa kun niitä ehditään koko bändillä treenailemaan, ja tohdin sanoa että hyvää tavaraa on tulossa jatkossakin!
Onko I Walk The Linellä mitään ohjenuoraa tarjota Desibelin lukijoille kesän festareita ja loppuelämää varten?
Jani: - No mitäs luulet niiden yltiöpositiivisten sanoitusten perusteella?! ;) Ei vaa, pitäkää huolta ja nähdään tuolla jossain.
Ilkka Valpasvuo
