System Of A Down: Hypnotize

American/Columbia

System Of A Down voitti kisan ensimmäisen vuosipuoliskon kovimmasta metallilevystä täräyttäessään kevään päätteeksi tiskiin raivoisan Mezmerizen. Samoissa studiosessioissa syntyi kuitenkin huomattavasti enemmän materiaalia ja niinpä bändi ilmoitti jo hyvissä ajoin ennen Mezmerizen julkistamista julkaisevansa levyn ”toisen osan” loppusyksystä. Siitä kuinka paljon päätökseen vaikuttivat kaupalliset seikat voidaan olla montaa mieltä, mutta yhtäkaikki kyseessä on eräs vuoden odotetuimmista pitkäsoitoista raskaamman musiikin saralla.

Ensimmäisten kuuntelukertojen myötä uutukainen vaikutti yllättävänkin raskaalta ja metalliselta, myös sanat tasapaksu ja yllätyksetön kävivät alkuun mielessä. Ensimmäisenä soivat Attack ja Dreaming intoutuvat jopa paiskomaan blastbeatia tarttuvien melodianpätkiensä sekaan, eikä koko biisikatraan seasta löydy ainuttakaan häpeilemättömän popahtavaa viisua. Elementit ovat pitkälti samat kuin ensimmäisessä osassa, mutta niiden käyttö on selvästi muuttunut. Lisääntyneen raskauden myötä koko kokonaisuus on astetta kahta vaikeampi lähestyttävä, eikä kiekolta tunnu löytyvän aivan yhtä hanakasti tarttuvia ralleja kuin sisaruslevyltä.

Jos ne idioottivarmat ykköshuudatukset ja listahitit tyyliin B.Y.O.B. ja Cigaro jäävätkin tällä erää puuttumaan on itse kokonaisuus kuitenkin tasaisen vahva. Uutukaista voi samalla pitää jonkinlaisena kädenojennuksena vanhojen raskaampien aikojen suuntaan, sillä niin selvästi Toxicity kuuluu useammassa kohdassa lävitse. Esimerkiksi melodian ja mäiskeen symbioosilla raivoisasti eteenpäin rynnistävä Stealing Society ja totaalisen vinksahtanut Vicinity Of Obscenity, joka käy tuttuun tyyliin jokaisen horisontissa siintävän tuulimyllyn kimppuun, ovat todellisia malliesimerkkejä päivitetystä SOADista. Laulupuolella suurimman osan sävellystyöstä tehnyt Daron Malakian jatkaa edelleen (ikävä kyllä) tontin valtaamista bändin varsinaiselta vokalistilta Serj Tankianilta.

Hypnotize on selvästi monipuolisempi, raskaampi ja haastavampi levy kuin keväinen Mezmerize. Levyjen julkaisujärjestystä voikin pitää viisaana ja kaukonäköisenä, sillä mikäli kaksikko olisi nähnyt päivänvalon päinvastaisessa järjestyksessä menestys olisi taatusti ollut marginaalisempaa. Yhteenvetona voi todeta, että Hypnotize/Mezmerize kaksikko on eräs historian kovimmista levykaksikoista. Myös vuoden bändin pokaali irtoaa vaivatta, eikä ole vaikeaa ennustaa että yhtyeen seuraavasta levystä – koska se sitten julkaistaankaan – tulee aikanaan eräs kyseisen vuoden odotetuimmista tapauksista.

Kommenttien keskiarvo:

JariJ kommentoi 23.12.2005:

Pisteet:

Mielestäni Hypnotize on edeltäjäänsäkin kovempi levy. On aivan totta, ettei siltä löydy BYOBin kaltaisia instant-hittejä, mutta kokonaisuutena se on vieläkin monipuolisempi, viihdyttävämpi ja useallakin tavalla sekopäisempi. Levyltä löytyy monta todella kekseliästä rallia, kuten raivoisa Attack, tarkkanäköinen Stealing Society, kaunis Soldier Side ja ennen kaikkea Mikankin mainitsema Vicinity Of Obscenity - ennen tätä kappaletta kuvittelin että hc-mätön ja pehmofunk-kertosäkeen yhdistäminen olisi mahdotonta. Muutama keskinkertainen raita, lähinnä She's Like Heroin ja nimibiisi, tiputtavat levyn kuitenkin vuoden top kympistäni. Silti, viimeistään tämän levyn myötä on selvää että SOADin tituleeraaminen Dead Kennedysin manttelinperijäksi ei ole lainkaan liioteltua. Bändin menestys on sikälikin tärkeää että se on osoittanut monelle metallista jo ajat sitten vieroittuneelle (kuten itselleni), että lahjakkuus ei genrerajoista piittaa. Tärkeä muistutus erityisesti kaikille omiin piireihinsä tukehtumaisillaan oleville indie-poppareille.