American/Columbia

System Of A Down on niitä yhtyeitä joita yleensä joko rakastetaan tai vihataan täydestä sydämestä. Jostain syystä bändin muutaman vuoden takainen jättimenestyslevy Toxicity ei silti tehnyt allekirjoittaneeseen minkäänlaista vaikutusta – suuntaan tai toiseen. Pari vuotta sitten julkaistu, vanhemmasta materiaalista kasattu Steal This Album! kuulosti hetkittäin jo mielenkiintoiselta, mutta sekään ei mullistanut elämääni suuntaa. Tämän vuoksi olin suorastaan hämmästynyt, kun yhtyeen uutta albumia ennakoiva skitsometallikeitos B.Y.O.B. tarttui radiosta kertakuulemalla nuppiini.

Vain 36 minuutin pituisella Mezmerizella on alkuintron lisäksi kymmenen raitaa, jotka muodostavat yhdessä timantinkovan kokonaisuuden. Yhtään ylimääräistä vetoa ei ole eksynyt sekaan, eikä ainuttakaan kappaletta olisi voinut vastavuoroisesti karsia nipusta pois. Suurin ero aikaisempiin levyihin verrattuna on kasvanut musiikillinen tyylialue. Räimettä ja tyylillistä tehosekoitusta tarjotaan yhä runsain mitoin, mutta nyt sekaan on sujautettu myös joitain hengähdystaukoja. Nämä pienet muutokset ovatkin tuoneet ilmaisuun uudenlaista tasapainoa.

Aloituksena kuultava Soldier Side intro johdattaa em. B.Y.O.B.:n kautta loistavan Revenga – Cigaro biisikaksikon pariin. Tiukka rutistus, kierotuneet sovitukset, hullulta tuntuvat poukkoilut ja tarttuvat melodiat tekevät nopeasti tehtävänsä. Raivoisa Radio/Video loikkaa vuorostaan kesken kaiken keinuvaksi folk ripaskaksi, sanoituksen kieriskellessä mustassa huumorissa. This Cocaine Makes Me Feel Like I’m On This Song edustaa pitkäsoiton oudointa puolta, ja seuraavana soiva Violent Pornography jatkaa raskaiden ongelmien ruotimista epäortodoksisella tyylillä. Tylyistä asioista kerrotaan tylyllä tavalla, juuri niin kuin SOAD vain osaa. Monta astetta rauhallisempi Question! sekä reilusti vauhdikkaampi Sad Statue ovat enemmän sidoksissa aikaisempiin albumeihin, ja ne tarttunevatkin helposti yhtyeen varhaisen tyylin faneihin. Raidoista erityisesti jälkimmäinen kasvaa vielä kaiken hyvän lisäksi suorastaan rikollisen tarttuvaksi lanaukseksi. Päätöksenä kuultava pari Old School Hollywood – Lost In Hollywood rauhoittavat menoa, keskittyen seesteisempien tunnelmien luomiseen. Ensinmainittu esittelee rohkeasti jopa vokooderin käyttöä, mikä lienee monelle suoraaninen punainen vaate. Koko pitkäsoiton rauhallisin raita Lost In Hollywood kääntyy puolestaan miltei kauniiksi tunnelmoinniksi, sanoituksen käsitellessä unelmakaupungin varjoisampaa puolta.

Puhuttaessa SOAD:in sanoituksista voidaan puhua mistä tahansa. Osansa saavat mm USA:n ulkopolitiikka, MTV sekä meno planeetallamme ihan noin yleisestikin. Toisaalta lyriikoista löytyy puhdasta sekoilua tyyliin; ”my cock is much bigger than yours” tai ”I hope your stepson doesn