System Of A Down: Mezmerize

American/Columbia

System Of A Down on niitä yhtyeitä joita yleensä joko rakastetaan tai vihataan täydestä sydämestä. Jostain syystä bändin muutaman vuoden takainen jättimenestyslevy Toxicity ei silti tehnyt allekirjoittaneeseen minkäänlaista vaikutusta – suuntaan tai toiseen. Pari vuotta sitten julkaistu, vanhemmasta materiaalista kasattu Steal This Album! kuulosti hetkittäin jo mielenkiintoiselta, mutta sekään ei mullistanut elämääni suuntaa. Tämän vuoksi olin suorastaan hämmästynyt, kun yhtyeen uutta albumia ennakoiva skitsometallikeitos B.Y.O.B. tarttui radiosta kertakuulemalla nuppiini.

Vain 36 minuutin pituisella Mezmerizella on alkuintron lisäksi kymmenen raitaa, jotka muodostavat yhdessä timantinkovan kokonaisuuden. Yhtään ylimääräistä vetoa ei ole eksynyt sekaan, eikä ainuttakaan kappaletta olisi voinut vastavuoroisesti karsia nipusta pois. Suurin ero aikaisempiin levyihin verrattuna on kasvanut musiikillinen tyylialue. Räimettä ja tyylillistä tehosekoitusta tarjotaan yhä runsain mitoin, mutta nyt sekaan on sujautettu myös joitain hengähdystaukoja. Nämä pienet muutokset ovatkin tuoneet ilmaisuun uudenlaista tasapainoa.

Aloituksena kuultava Soldier Side intro johdattaa em. B.Y.O.B.:n kautta loistavan Revenga – Cigaro biisikaksikon pariin. Tiukka rutistus, kierotuneet sovitukset, hullulta tuntuvat poukkoilut ja tarttuvat melodiat tekevät nopeasti tehtävänsä. Raivoisa Radio/Video loikkaa vuorostaan kesken kaiken keinuvaksi folk ripaskaksi, sanoituksen kieriskellessä mustassa huumorissa. This Cocaine Makes Me Feel Like I’m On This Song edustaa pitkäsoiton oudointa puolta, ja seuraavana soiva Violent Pornography jatkaa raskaiden ongelmien ruotimista epäortodoksisella tyylillä. Tylyistä asioista kerrotaan tylyllä tavalla, juuri niin kuin SOAD vain osaa. Monta astetta rauhallisempi Question! sekä reilusti vauhdikkaampi Sad Statue ovat enemmän sidoksissa aikaisempiin albumeihin, ja ne tarttunevatkin helposti yhtyeen varhaisen tyylin faneihin. Raidoista erityisesti jälkimmäinen kasvaa vielä kaiken hyvän lisäksi suorastaan rikollisen tarttuvaksi lanaukseksi. Päätöksenä kuultava pari Old School Hollywood – Lost In Hollywood rauhoittavat menoa, keskittyen seesteisempien tunnelmien luomiseen. Ensinmainittu esittelee rohkeasti jopa vokooderin käyttöä, mikä lienee monelle suoraaninen punainen vaate. Koko pitkäsoiton rauhallisin raita Lost In Hollywood kääntyy puolestaan miltei kauniiksi tunnelmoinniksi, sanoituksen käsitellessä unelmakaupungin varjoisampaa puolta.

Puhuttaessa SOAD:in sanoituksista voidaan puhua mistä tahansa. Osansa saavat mm USA:n ulkopolitiikka, MTV sekä meno planeetallamme ihan noin yleisestikin. Toisaalta lyriikoista löytyy puhdasta sekoilua tyyliin; ”my cock is much bigger than yours” tai ”I hope your stepson doesn

Kommenttien keskiarvo:

kipinahepo kommentoi 06.06.2005:

Pisteet:

En enää edes muista mistä sain ajatuksen imuttaa muutaman biisin system of a downia. Heidän musiikkinsa kun edustaa muutaman asteen rankempaa rutistusta kuin mihin olen tottunut. No, B.Y.O.B ja Cigaro olivat nuo kyseiset biisit jotka imutus-ohjelmani ystävällisesti minulle latasi, ja sen jälkeen ne ovatkin soineet tiuhaan tahtiin tehden tyttöystäväni hulluksi. Cigaro on aivan mainio ralli, mutta byob on selkeästi parasta mitä metallimusiikin saralla on kuultu piiitkiin aikoihin (siis minun mielestä...). Nyt tuli sitten ostettua koko levyllinen soadia, ja täytyy sanoo että hienoinen pettymys levy on. Cigaron tasoisia biisejä löytyy toki monia esim. revenga, sad statue, radio/video. Mutta B.Y.O.B on ihan omassa kastissaan, joka on harmi koska biisi rupee oleen pian puhki-kuunneltu, ja pitäisi löytyä uusi biisi joka saa autostereoissa soidessaan ajajan tuntemaan kuinka vanhaan volkkariinkin tulee parisataa heppaa lisää ytyä. Vanha hitti toxicity toki potkii munille myös hyvin tehokkaasti, mutta mezmerizeltä ei haastajaa löydy. Ehkä sitten hypnotiselta...

Systemofadown kommentoi 02.09.2005:

Pisteet:

Kuulin System of a downista ensi kertaa 3 tai 4 vuotta sitten. Silloin eräs kaverini soitii minulle kappaleen toxicity. Aloin tämän jälkeen aina kuuntelemaan system of a downia. Kuitenkin pari vuotta siitä koko bändi unohtui kunnes kaupan hyllyille ilmestyi albumi nimeltä MEZMERIZE. Se oli rautaa se albumi jonka ostinkin oitis ja aloin taas kuuntelemaan SOADIA joten viisi tähteä tälle

Harfold kommentoi 08.10.2005:

Pisteet:

Loistava levy, voiko sen selvemmin sanoa. Levyltä ei löydy yhtään turhaa kappaletta. Kaikkein upeimmat biisit ovat B.Y.O.B, Revenga, Gigaro, Violent Pornography, Question!, Sad Statue ja Old School Hollywood, mutta eipätkä niistä paljoa jälkeen jää loputkaan biisit Radio/Video, This Cocaine Makes Me Feel Like I´m On This Song ja Lost In Hollywood. Unohtaa ei pidä myöskään erinomaista Soldier Side introa. Mezmerize kuuluu ehdottomasti vuoden parhaiden levyjen joukkoon.

Joppiz kommentoi 10.02.2006:

Pisteet:

Mesmerize oli tämä levy, jonka ansiosta nyt olen oppinut pitämään kovasti System Of A Downista. Soldier Side (Intro) on mielestäni juuri sopiva alku tälle levylle. Se ei anna liikaa odotuksia levystä. Juuri B.Y.O.B. taisi olla se biisi, jonka kuulin radiosta ja ajattelin, että kova biisi. Revenga iski myös hyvin, kuten myös This Cocaine Makes Me Feel Like I’m On This Song sekä Sad Statue. Cigaro toi mieleeni vähän sekavan olon ja en voi kiistää, etteikö sekin olisi hyvä kappale, mutta se ei vain iskenyt niinkuin edellä mainitut kappaleet. Radio/Video:sta ei voi olla muutakun samaa mieltä kuin Mika. Hieno kappale tämäkin. Sitten tuleekin omaksi lempikappaleekseni noussut Violent Pornography, jonka kitara riffit saivat minut innostumaan kitaran soitosta. Question! on selvästi rennonpaa meininkiä juu. Lost In Hollywood on erinomainen lopetus tälle hienolle albumille! Se iski tosi hyvin minuun, toisin kuin sitä edeltävä raita, Old School Hollywood. Mutta kokonaisuus antaa sekavilla sanoillaan ja upeilla kappaleillaan tälle levylle 5 Tähteä.

walbu kommentoi 10.02.2006:

Pisteet:

on muuten kova levy. verrattuna hypnotizeen paljon kovempi. on tullut kuultua varmasti 50 kertaa eikä kyllästytä yhtään. ei todellakaan mikään metalli- tai hevilevy sen enempää kuin vaikkapa Red Hot Chili Peppersin Blood Sugar Sex Magic. Pikemmminkin kyseessä on nyrjähtänyt psyge-rock. Ne metalliosuudet jäävät aika vähiin ja jos minulta kysytään, hyvä niin!