Pentatonik: II

Berttaviihde

Viime vuonna julkaistulla Kelvoton ep:llään allekirjoittaneen puolelleen voittanut Helsinkiläinen Pentatonik on saanut valmiiksi debyyttilevynsä, joka on saanut kasteessa hieman harhaanjohtavasti nimen II. Parilla pirun kovalla keikalla odotuksia entisestään nostattanut retkue jatkaa taivaltaan pitkälti siitä pisteestä, mihin se Kelvottomalla jäi. Eli suomenkielistä tekno-porno-metallista industrial-discoa on tarjolla taas raskain kitaroin ja synkin lauluin höystettynä.

Ensimmäisillä kuuntelukerroilla erot debyytin ja ep:n välillä vaikuttavat suhteellisen pieniltä, mutta ikävä kyllä nämä muutokset tuntuvat lähes poikkeuksetta vievän kokonaisuutta aivan väärään suuntaan. Siinä missä yhtye aiemmin nimenomaan erottui tyylillään kilpailijoistaan (lue Turmion Kätilöt ja Ruoska), on se uutukaisellaan ottanut parikin askelta juuri näiden edellä mainittujen orkestereiden suuntaan. Liekö studiossa ollut sitten liikaa aikaa vai mistä johtuu, mutta erityisesti vanhojen kipaleiden sorkinta on johtanut yleensä aiempaa heikompaan tulokseen. Kun Pentatonikin vahvuudet löytyivät aiemmin nimenomaan taustojen puhtaan teräksisestä kovuudesta sekä vahvojen soundien hiotusta yksinkertaisuudesta, pursuaa jokapuolelta nyt pientä koukeroa, efektiä, muovista bliippausta ja ties mitä turhuutta. Erityisesti Vaistolla eläimen ja Kelvoton ovat menettäneet tehojaan oikein rutkasti tämän laimennustyön johdosta. Jokaisesta vanhasta ässästä ei sentään ole vielä ammennettu ihan kaikkea voimaa pois ja etenkin tiukka riffijyrä Enkeleitä sekä suorastaan törkeän tarttuva Mustaksi muutan pistävät edelleen tutinaa punttiin totutulla tavalla. Jälkimmäisen kohdalla pieni viimeistelytyö on taitanut muuttanut kipaleen jopa aavistuksen iskevämmäksi.

Vaikka debyyttipitkäsoitolla heitetäänkin pois isoja osia omaperäisyydestä on Pentatonik parhaimmillaan yhä lähes pitelemätön ilmiö. II osoittautuu lopulta pieneksi pettymykseksi, mutta tunnelin päässä on yhä valoa – eikä se ole vastaantuleva discojuna. Yhtyeen täyden potentiaalin toteutuminen äänitteen muodossa jää siis vielä tulevaisuuteen, toivottavasti tästä odotuksesta ei muodostu liian pitkää.