Pentatonik: Kelvoton (ep)

Kotimainen Pentatonik otti ja räjäytti suomenkielisellä Tekno-Porno-Metallillaan tajuntani taannoisella Stella Star Clubin keikalla. Niinpä olikin välttämätöntä ja väistämätöntä hommata yhtyeen uusin, jo kesällä julkaistu Kelvoton EP, ja katsastaa minkälaiseksi meno levyllä yltäisi. Pentatonik on lavalla kaiken tieltään runttauksellaan auraava tehonelikko, mutta tällä EP:llä se on yllättäen vielä rahdun kovemmassa vedossa. Reilu 20-minuuttisen annoksen sisältö on neljä biisiä sekä video nimikappaleesta.

Aloituksena kuultava Kelvoton on kiekon selkeästi hittipotentiaalisin vetäisy, minkä yhtyekin näyttää huomanneen. Alistaja-henkiset lyriikat yhdistettyinä ykkösluokan riffiin ja erinomaiseen toteutukseen takaavat ensimmäisen täysosuman. Toisena soiva Enkeleitä tipauttaa hieman kierroksia, jokin biisin soundeissa luo väistämättä assosiaatioita Sehnsucht levyn aikaiseen Rammsteiniin, mikä on luonnollisesti vain hyvä asia. Levyn hitain, raskain ja lyriikoiltaan synkin kipale Uneni elämään onkin sitten asteen kimurantimpi tapaus. Mikäli muistan oikein tämä ei oikein toiminut livenä, eikä raita tahtonut kotioloissakaan aueta millään kunnes viimein jossain kuudennen kuuntelun kohdilla koin oudon ahaa-elämyksen. Mikä tärkeintä biisi on myös hyvä vedenjakaja keskellä levyä. Vaistolla eläimen on jo huomattavasti helpompi lähestyttävä ja biisin rikollisen iskevä kertsi on laadultaan nopeasti tarttuva ja äärimmäisen kestävä. Viimeiseksi jätetty Saatana eroaa hieman muusta materiaalista, etenkin lyriikoidensa puolesta, tarinan käydessä sinne Kotiteollisuus – YUP sektorille, jossa vanha vihtahousu ” kävelee kivisiä teitä etsimässä kansoja eksyneitä”.

Raskaiden kitaroiden naittaminen konetaustoihin ei ole ideana mikään uunituore, mutta Pentatonik välttää kaikki tähän yhdistelyyn liittyvät karikot. Riffit ovat toki raskaita ja runttaavia, mutta rajuus ei nouse mitenkään itseisarvoksi. Koneet täyttävät taustoja välillä reilusti, mutta äänimaisema ei osoita tästä huolimatta missään vaiheessa tukkeutumisen merkkejä. Mikä tärkeintä bändin sävellys- ja sanoituskynä on erittäin terävä, ja näkemystä piisaa reilusti myös sovittamisen puolella. Täydet viisi tähteä ovatkin Pentatonikin tapauksessa enemmän kuin ansaittuja, ja en voi muuta kuin ihmetellä miksi näin valmis yhtye on vielä demo-asteella.