The Vision Bleak: Carpathia – A Dramatic Poem

Prophecy

Tumman teatraalista, synkkää, melodista ja kauhuvaikutteista – eli toisin sanoen übersaksalaista horrorgoottimetallia takova The Vision Bleak on saanut valmiiksi seuraajan debyyttialbumilleen The Deathship Has A New Captain. Tällä kertaa kauhumatkan kohteena ovat Karpaatit, nuo Transilvanian synkkiä taruja, outoja olentoja sekä taikauskoa täynnänsä olevat ikiaikaset vuoret.

Ulf Theodor Schwadorf ja Allen B. Konstanz ovat kehittäneet yhtyeensä ilmaisua entistä raskaampaan suuntaan, peruslinjausten pysyessä lähes entisellään. Carpathian kappaleet ovatkin selvästi sukua kaksikon aiemmille aikaansaannoksille. Tätä nykyä The Vision Bleak onkin määriteltävissä puuttuvaksi lenkiksi matkalla Evanescencesta Cradle Of Filthiin. Mukana on yhä ”kevyempiä” goottipiirteitä, mutta pääpaino on raskaan kohtalokkaissa ja kolossiaalisen kokoisissa metallirakennelmissa.

Reilu pariminuuttinen instrumentaali The Drama Of The Wicked johdattaa ensimmäiseen varsinaiseen kappaleeseen Secrecies In Darkness, jossa goottilainen kauhukuvasto käydään nopeasti läpi. Hyytävät taustakuorot, pahaa enteilevät koskettimet, komeasti kajahtavat puhaltimetkin sekä synkkä melodia tukevat tummahenkistä tarinaa – kuullaanpa lyhyesti operettimaista naislauluakin. Monen muun tekemänä tämä korkeudeltaan katedraalia muistuttava rakennelma saattaisi sortua korniuden gravitaatio voimain alla. Monen muun, mutta ei The Vision Bleakin. Taivaisiin asti kurottuva nimikappale Carpathia vie mammuttimaisuuden äärimmilleen, ilman että yritys kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Dreams In The Witch-house on alkupuolen ainoa raita joka ei oikein sytytä, mutta lama on nopeasti ohi. Type O Negativenkin mieleen tuovassa Sister Najade (The Tarn By The Firs) kappaleessa tungeudutaan vuorostaan onnistuneesti uusille, aiempaa metallisimmille tantereille ja The Curse Of Arabia ynnää kaiken sen mikä oli hyvää debyytillä, tuoden mukaan hieman itämaista maustetta. Nousujohteinen loppupuoli saa kuitenkin todellisen kruununsa vasta miltei kymmenminuuttisesta The Charm Is Done teoksesta, joka nostaa kaikkea vielä parilla asteella ylemmäs.

Carpathia on kiistatta yksi vuoden parhaista saavutuksista tummemman goottimetallin saralla tähän mennessä, vaikka klassikoksi albumia ei voikaan välittömästi nostaa. Synkempien värien lisäys osoittautuu kuitenkin kaikin puolin onnistuneeksi valinnaksi, mikä nostaa uutukaisen reilusti vahvan debyytin yläpuolelle.