The Vision Bleak: The Deathship Has A New Captain

Prophecy

Teatraalista, etenkin vanhemmista kauhuelokuvista runsaasti vaikutteita saanutta tummempaa melodista metallia. Saksalaisen, vuosituhannen alussa perustetun The Vision Bleakin musiikkia voinee kuvata parhaiten näillä sanoin. Bändin muodostavan kaksikon Ulf Theodor Schwadorf ja Allen B. Konstanz nimet ovat tuttuja sellaisista yhtyeistä kuin Empyrium, Autumnblaze ja Ewingheim, eli debyyttinsä julkkaissut ryhmä ei ole mikään keltanokkien viritelmä.

Dramaattisista sanoituksista voi kuulla vuoroin vanhojen hirviötarinoiden kansallisperinteisen ja huomattavasti uudempien kauhunäkymien modernimman perinnön. Kuvataessa täydenkuun aikaan neitoja vaanivaa ihmissutta käytetään hyödyksi vanhemmalta kalskahtavaa englanninkieltä yhdessä koukeroisemman toteutuksen kanssa. Vaeltavista elävistä kuolleista kerrottaessa tarinointi on taasen suoraviivaisempaa ja modernimpaa. The Vision Bleakin ehkä suurin vahvuus onkin eri aikakausien tarinoiden onnistunut muokkaaminen yhdenmukaiseksi painajaiskavalkadiksi, joka onnistuu olemaan draamaa taiten käyttävässä pelottelussaan vielä jotenkin romanttisen nostalginen. Aivan kuin katseli Hammer studioiden vanhoja kauhu-pukudraamoja.

Kivitalon kokoisten sävellysten noustessa tummiin korkeuksiinsa synkän, ja ehdottomasti pahaa enteilevän taivaan alla, on vaara musiikin tukahduttamisesta omaan mahdottomuuteensa suuri. Tästäkin sudenkuopasta Vision Bleak selviytyy vaivatta, sillä vaikka kappaleissa tapahtuu jatkuvasti runsaasti pysyvät ne samanaikaisesti ilmavina – vaikka ilma hetkittäin maistuukin raskaalle. Soitinarsenaali on sangen perinteinen runsaiden, mutta ehdottoman melodisten kitaroiden ja koskettimien hakiessa silloin tällöin tukea komeista kuoro-osuuksista. Konstanz hoitaa vokalisoinnin matalalla kertoja-äänellään, jonka lievä aksentti kääntyy tarinoiden luonteesta johtuen vahvuudeksi. Muutamalla raidalla saadaan kuulla myös ripauksittain heleää naislaulua, joka antaa mukavasti lisäsyvyyttä herra Konstazin kapeahkoon repertuaariin.

Vahvimman raidan tittelistä käydään rankkaa taistoa, kun kappale toisensa jälkeen osoittaa kaksikon sävellyskynän olleen äärimmäisen hyvässä terässä. Alkupuolella soivat The Night Of The Living Dead ja Wolfmoon saavat vakavan vastuksen levyn puoliväliksi muodostuvasta Elisabeth Danesta, sekä ensimmäiseksi singleksi valitusta The Lone Night Riderista. Jos tummempi, teatraalisempi ja hieman gootimpi metalli maistuu on The Vision Bleak juuri sopivaa eliksiiriä, jonka viimeinen käyttöpäivä tulee vastaan yhtä hitaasti kuin rauha Draculan linnaan.