The Coral: The Invisible Invasion

Deltasonic

Viime vuoden alussa, julkaistessaan yli-sekavan Nightfreak And The Sons Of Becker-mini-albumin, The Coral vannoi jättäytyvänsä reilulle sapattivapaalle. No, tuo tauko jäi loppujen lopuksi vain muutaman kuukauden mittaiseksi, sillä jo loppuvuodesta bändi oli nauhoittamassa kolmatta varsinaista pitkäsoittoaan. The Coralin kaksi ensimmäistä pitkäsoittoa olivat ilmestyessään hämmästyttävän toimivia kokonaisuuksia. Tämä siitäkin huolimatta, että niiden selvimmät vaikutteet tulivat liki puhkikulutetulta 60-luvulta ja nauhoitussessioissa oli selvästi kulutettu merkittäviä määriä yrttitupakkia.

The Coralin johtohahmo James Skelly on yksi sukupolvensa parhaista biisinkirjoittajista, mutta vasta The Invisible Invasion asettaa hänen kykynsä todelliseen koitokseen. Nyt kun bändin ympäriltä on uutuudenviehätys ja pahimmat häröilysärmät karisseet pois, voi aiempien fanien tyydyttäminen osoittautua yllättävän vaikeaksi tempuksi. Varsinkaan kun The Invisble Invasion ei ole mikään helposti nieltävien rallien paketti, vaan mietteliäs ja parhaimmillaan monikerroksellinen teos. En tohtisi aivan vielä käyttää bändin yhteydessä termiä ”kypsä”, mutta jos tämän laittaa samalla viivalle kolmen vuoden takaisen debyytin kanssa, ovat erot todella isoja. Vauhti on hidastunut, tekstien aiheet ovat muuttuneet maanläheisemmiksi ja bändin jäsenet soittavat helvetin paljon paremmin.

Onko The Coral muuttunut sitten tylsäksi? Onko brittipopin 2000-luvun persoonallisin bändi vajonnut osastolle ”ynnä muut”? Ei sentään. Kaikki kunnia ”hyvälle meiningille” ja rämiseville kitaroille, mutta The Coralin suurin viehättävyys on aina piillyt oivallisessa melodiankuljetuksessa, eikä se The Invinsible Invasionin myötä ole mihinkään kadonnut. Levyn huippukohdissa, kuten haikeassa Far From The Crowdissa se on pikemminkin vain korostunut. Kohelluksen vähennettyä myös suvantokohdille jää tarpeeksi tilaa.

The Invisible Invasion on ensimmäinen The Coral-levy, jota kuunnellessa ei hengästy.