Moby: Hotel

Mute

Valitettavaa, mutta totta. Moby on kadottanut sen midaan kosketuksen, joka antoi leimansa upealle Play-levylle, ja oli vielä hetkittäin havaittavissa edellisellä 18-teoksellakin. Yleisesti on ollut tiedossa, että Mobyn kultasormi on pikemminkin näppärä löytämään musiikkiinsa sopivia, unholaan jääneitä sämplejä, kuin luomaan jotain oikeasti uutta, mutta uudella Hotel-levyllä emme saa nauttia edes tuosta ylellisyydestä. Moby on hylännyt sämpläysmetodit ja samalla musiikista on kadonnut jotain hyvinkin oleellista.

Hotel on moitteettoman tyylikäs ja hyvältä soundaava levy (niin kuin kaikki Mobyn levyt, Animal Rightsia ehkä lukuun ottamatta), mutta sisällöltään sen anti jää hyvin köykäiseksi. Vaikka levyä kuuntelee keskittyneesti ajan kanssa, ei sen teflon-pinnan alle pääse sitten millään. Oikeastaan tämä ei edes kovin vahvasti yllätä, sillä jo ylipitkälle 18-levylle oli eksynyt turhan paljon tyhjää tunnelmointia. Iskevää ja kaikki hitti-kriteerit täyttävää tavaraa onkin Mobyn hotelliin sitten majoittunut sitäkin vähemmän. Oman huoneensa ansaitsevat ainakin ensisinkku Lift Me Up ja heti perään tarjoiltu Beautiful, mutta sen jälkeen onkin kovin hiljaista. Suurinta hämmenystä herättää New Orderin klassisen Temptationin valju läpiluenta.

Taannoisen dvd:n kylkiäisenä tullut b-puolikokoelma osoitti, että Mobyltä löytyy halutetessaan vielä uskallusta seikkailla myös valtavirran ulkopuolella, mutta jostain kumman syystä nämä vähemmän sliipatut kokeilut eivät ikinä päädy ns. "oikeille" levyille. Juuri tätä Hotel olisi kaivannut - tietty rikkinäisyys tai jopa häiritsevät elementit olisivat antaneet sille sen vahvasti tarvitseman hengitysväylän. Nyt levy vain tukehtuu omaan puhtauteensa.