Astrid Swan: Poverina

Delphic

Sielukasta ja hyv�ll� tavalla kohtalokkaan makuista piano-vetoista poppia tekev� Astrid Swan on ennest��n tullut tutuksi l�hinn� Treeballin toisen laulusolistin roolissa. Ballin klassisen kitarapopin ohessa ainakin yhtyeen National Treasure -levyll� kuultiin my�s Astridin riisutumpia kappaleita ja neidon omalle debyytill� juuri muutamissa laulu ja piano �kappaleissa p��st��n koskettavimmalle tasolle. Vaikka yhdistelm�st� kohtalokkuus, piano ja sielukas naislaulu tulee ainakin itselleni nopeasti mieleen Tori Amos, ei se oikeastaan ole t�ss� tapauksessa huono asia. Amosin tapaan Astridilla on todella vahva ja sensuelli laulupersoona ja koskettavuudessa Torimaista syv�llisyytt� kannattaakin tavoitella. Se, ett� laulaja/laulunkirjoittaja julkaisee 23-vuotiaana debyyttilevyn��n n�inkin koskettavan, monipuolisen ja kyps�n albumin, mielest�ni oikeuttaa my�s yll�olevaa vertausta maestro Amosiin. Poverina on nimitt�in omalla sarallaan yksi parhaita kuulemiani levyj�.

They Need You If They Think You Love Them on juuri tuollainen kiittelem�ni piano ja laulu �tummailu, joka aloittaa levyn oivallisesti. Nimibiisi heleilee mukavan menev�sti moni-instrumenttisempana ja positiivisempana maalailuna. Enemm�n sinne Treeballiin kallellaan... Miltei jylh�n mollivoittoisella pianolla kulkeva Rock�n�Roll Blonde tuo keitokseen huomaamattoman huilun ja mahtipontiset orkestraatiot, joita osataan annostella sopivissa m��rin, tukahduttamatta kappaleen kantavaa pohjaa. Taitavasti taittuva laulu maalailee tummia maisemia komeasti kasvattaen kappaletta kohti kohtuullisen valtavaa kliimaksia. Toki kaava on k�ytetty, mutta todella taidolla sit� k�ytet��n. Kun huokaileva Ten Degrees/To The North taas kevent�� tunnelmaa pienine taustaefekteineen, t�ytyy nostaa hattua taiteilijan levynrakennustaidolle. Pelkk� jylh� pianomaalailu voisi nopeasti kasvaa raskaaksi, kaikesta sensuellisuudestaan huolimatta. Mollipianoa hilpe�mpiin rakennusaineksiin yhdistelev� kaunis pop-s�vellys Good Girl on levyn ensimm�inen selke� �radiohitti� tarttuvine kertoineen ja lempeine askelluksineen. Samanlaista hilpe�� otetta on my�s kivasti tuuttailevassa Life In A Containerissa.

Jazzahtavasti ja vanhahtavasti mietiskelev� Old-Fashioned Couple puhaltimineen, haikean kaunis, seesteisesti kulkeva War ja unelias keinuttelu Dad Said jatkavat tyylill� valitulla tiell�. Hienovaraiselle kitarajunnaukselle rakentuva The Kinda Tea You Like To Cry In kasvaa upeasti... kun tiet�� tuottajan pallilla puoliksi istuneen Nick Triani juuri ty�skennelleen Sister Flon levyn parissa, tulee kysyneeksi, paljonko esimerkiksi t�h�n biisiin on mahtanut herrojen soitannosta tarttua ideoita? Second Chance palaa puhtaaseen piano/laulu �kaavaan komeasti, yltyen lopussa l�hes huohottavaan juoksuun. Vastapainoksi Daddies ja The Day I Got My Pony ovatkin sitten uneliaita pianoslovareita, jotka olisin itse voinut vaikka j�tt�� kokonaan poiskin...

Voisi kuvitella ett� mollivoittoinen, paljolti pianoon ja y�kerhohenkiseen tulkintaan pohjautuva musiikki tarvitsisi niit� viimeisinkien syd�nverien puristamisia, kaikenmaailman traumojen purkamisia musiikkiin. Poverinan parhaita puolia kuitenkin on juuri se, ett� levy osaa hy�dynt�� my�s kepeytt� ja kauneus ei ilmene pelk�st��n myrskypilvien alla, vaan kepe�t� kes�p�iv��kin osataan rakastaa. Vaikka keitoksen ainekset ovatkin varmasti monessa sopassa py�ritelty, toimii Astrid Swanin n�kemys meik�l�iselle todella hyvin.