Alkuvuodesta 2003 omakustannepitkäsoiton nimeltään Reilu puoli hetkeä julkaissut Sydän sydän –yhtye lähestyy kuulijoita, tai pikemminkin meitä musiikin kaikkiosaavia arvioitsijoita (hekoheko), pitkäsoitoltaan lohkaistulla kolmen kappaleen promolla. Hienolla, ruutupaperille kirjoituskoneella taiteillulla saatekirjeellä ja kohtuullisen komeilla pahvisilla kansipapereilla varustettu levyllinen sisältää mukavan industriaalisesti väreilevää, osiltaan hyvinkin rauhallista musiikkia, joka rähisee säröllä onnistuneesti nostojen ja kertosäkeitten kohdilla. Sopivasti särökitaran takana tilutteleva syntikka(?) tuo mukanaan maukkaita, mutta melko hämäräperäisiä fiiliksiä. Synasoundi ei siis korostu liikaa, vaan jää lopulta sinne taustalle leijailemaan. Plastiset rumpuelementit lisäävät jumittelevaa tunnelmaa, yhteneviä mielikuvia nousee soundeista niin Adoren aikaiseen (rankempaan) Pumpkins -osastoon kuin myöskin (hämmästyttävää kyllä) siihen kiihkeimpään Skunk Anansieen... Little Baby Swastika ja mitä niitä nyt olikaan? Tuuleen kuiskailevasta raivorähisevään vaihteleva suomenkielinen laulutiputtelu sopii musiikkiin kuin hammas ikeneen, sulavasti ja ikäänkuin osana soittoa. Juuri niin kuin kunnon musiikissa pitääkin olla. Mättöä ja vaanivaa chillailua.

Avauskappale Suu Auki lähtee mättäen liikkeelle, laulaja-kitaristi Tuomas J. Skopan laulurepertuaari pakottaa harkitsemaan tarkkaan volyyminappulan tasoja: jos laittaa levyn soimaan hiljaa, puolet lauluosuuksista (eli se kuiskaavampi puoli) menee ohi, jos taas vääntää nuppeja kaakkoon, naapuri aloittaa seinän paukuttamisen harjanvarrella mättöosuuksien takia. Piilo vakuuttaa vielä edellistä iskevämpänä, monialaisena tarinana lapsinäkökulmasta melko muovisilla soundeilla. Ikään kuin rumpali Mikko Rekosen, basisti Tomi Flyktin ja kitaristi Juho Minervan soitto tulisi jonkin muovisen suodattimen lävitse. Samaa alakuloisen junnaavaa hakkausta jatkaa myös päätösraita Revitäänpä tuo kirje auki. Stemmalaulut lisäävät junnavaan otteeseen mantramaisuutta, psykoosi alkaa olla lähellä. Jos pitkäsoitto sisältää pelkästään vastaavantasoista materiaalia, kannatan tuotokseen tarttumista, jos vain vastaan tulee. Mutta jos vanhaa ei jaksa metsästää, ei huolta. Sydän sydän kertoo myös uutta materiaalia olevan reilusti valmiina seuraavaa levytuotosta varten. Pidetään siis silmät ja korvat auki.