Warner

ES:n läpimurtolevy Fire (2003) oli virkistävän pöhkö annos autotallikitaroita ja diskokomppeja, mutta toiseen riemukkaaseen lataukseen bändin rahkeet eivät valitettavasti riitä. Se ei sinänsä ole suuri yllätys, tallaahan yhtye vahvasti camp-estetiikan rajamailla ja kuten tunnettua, terävinkään huumori ei rock-maailmassa luo kovin kestävää jalustaa pitkäkestoiselle uralla. Linja, jolla Electric Six liikkuu, on pirunmoisen kapea.

Tilannetta ei luonnollisesti helpota se että, detroitilaiskopla ei ole onnistunut kirjoittamaan Señor Smokelle yhtään Danger! High Voltagen kaltaista tykkivetoa. Paperilla tosin Queenin ökymahtipontisen Radio Ga Gan coveroiminen kuulostaa herkulliselta, mutta lopputulos on yhtä innostava kuin Saarioisen maksalaatikko kylmänä. Silti, kappale on niistä harvoista, jotka levyltä kannattaa edes esiin nostaa. Electric Six on parissa vuodessa ”onnistunut” muuntautumaan viihdyttävästä novelty actistä astetta vakavammaksi, mutta monta keraa tylsemmäksi yhtyeeksi. Todella huolestuttavaksi asian tekee se, että Señor Smoken hauskin hetki on Jimmy Carterin nimeä kantavassa biisissä heitetty ”Backstreet’s back, again!”-one liner.

En usko olevani kovinkaan väärässä, jos tuomitsen Electric Sixin jo nyt yhden hitin ihmeeksi. Olen iloinen, jos bändi todistaa väitteeni vääriksi, mutta pelkäämpä että vuosikymmenen kuluttua Electric Six muistetaan vain ja ainoastaan kulttihitiksi jääneestä Danger! High Voltagesta.