Electric Six: Fire

XL

Electric Sixin alkukesästä ilmestynyt Fire-levy on jäänyt muutoin valppailta Desibeliläisiltä arvioimatta, joten otetaan vahingosta ainakin osa takaisin. Kyseessä on nimittäin varsin hulvattomalla konseptilla pelaava yhtye, jonka diggailu sopii yhtä hyvin mihin vuodenaikaan tahansa. Parhaiten Electric Six tunnetaan brittilistojen kärkisijoille kivunneesta Danger! High Voltage!-kappaleesta, joka myös Charlien enkelit-leffan jatko-osassa soi edukseen. Biisi yhdistelee disco-komppia garage-mättöön enemmän kuin tehokkaasti ja jos kertosäe ei muutaman kuuntelunkerran jälkeen päässäsi soi, voit rauhassa sijoittaa rahasi vaikkapa Yölinnun seuraavaan hengentuotteeseen. Let’s face it – jos tämä ei kolahda, ei rock ole sinua varten.

Dangerin kaltaista räjäyttäjää ei levyllä toista ole. Astetta kevyempiä, mutta yhä viihdyttäviä paloja löytyy kyllä – esim. Improper Dancing ja riemukkaasti nimetty Nuclear War (On The Dance Floor) pistävät persukset väkisinkin liikkeeseen, vaikka niistä täydelliset koukut puuttuvat. Surf-kitarointiin luottavassa Gay Barissa on myös rutkasti hittipotentiaalia, vaikka epäselväksi jää onko kyseinen kappale tarkoitettu vittuiluksi vai puolustushuudoksi. Todennäköisesti Electric Six ei ole asiaa näinkään syvällisesti harkinnut, sillä Firelta huokuu hauskalla tavalla täydellinen harkitsemattomuus ja roiskiminen.

Fire sisältöä voi kuvata tiivistelmäksi kaikista rock’n’rollin hölmöistä puolista. Samalla se on myös täydellisen viihdyttävä juhlamanifesti ja kaljanjuontilevy. Se on myös pitkään aikaa ensimmäinen levy joka on nostanut huulilleni vilpittömän ja ilkikurisen hymyn. Aivan ydinsotaa en Firen vuoksi ole valmis aloittamaan, mutta jos ravintolassa pärähtää Electric Six soimaan, voin kunnianosoitukseksi sytyttää vaikka tanssilattian tuleen.