Marble Frame: Heroine (ep)

Toivomukseni toteutui: Innostuin espoolaisen Marble Framen promootio-sinkusta sen verran paljon että toivoin myös varsinaisen eepeen päätyvän kuunteluuni. Mukava että välillä toiveita toteutuukin. Koska kaksi ensimmäistä, eteerisyydestä särövallitteluun kasvavaa raitaa olen jo käynyt läpi, keskityn lähinnä levyn muuhun antiin. Kiireettömien, mutta silti painostavien indierock-kaunokaisten jälkeen kolmosraita The June Definition vaihtaa kevyemmän vaihteen silmään. Toki Niklas Lindqvistin karhean ilmeikkään laulun takana jyrätään myös säröllä, mutta kokonaisuutena kappale kulkee jopa hilpeän kaihoisasti. Siinä missä alkuraidat vaikuttavat kiireettömiltä, syöksytään tässä välillä jopa hötkyillen. Tämän kuunneltuaan ymmärtää myös paremmin, miksi Niklasta on verrattu Rasmuksen Lauriin. Sämplekikkailulla käynnistyvä synkän uhkaava Machete (Radon Fix) vaihtaa myös eteerisen kiireettömyyden yötaivaan neonvaloihin ja pikatietunneliujelluksiin. Silti uudet elementit kertovat myös osaltaan yhtyeen näkemyksen monipuolisuudesta, vaikka suurin viehätys nousee itselleni Post-Modern Symphonicista. Ei silti, levyn päättävä November Turned Out To Be A Tragedy on myös loistava omassa wahwahia, heviriffiä ja psykoottisia tunnelmia uneliaaseen melodiamaalailuun yhdistävässä keitoksessaan. Isot pisteet menevät Niklaksen ja Kenneth Klailen kitaroille, mutta myös Marc Strangin ja Petteri Enrothin rytmiryhmä vakuuttaa. Todella mainio omakustanne-eepee.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 21.03.2005:

Pisteet:

Pakko rykäistä täydet pisteet. Suomessa ei ole montaa levytyssopimusta vailla olevaa nuorta bändiä, jotka tässä genressä - mikä ikinä se sitten onkin - tekevät näin taidokasta ja intensiivistä musaa. Jokainen biisi puhuttelee omalla tavallaan.