Nightfall: Lyssa / Rural Gods And Astonishing Punishments

Black Lotus

Tämä on levy josta olisin halunnut todella pitää, mutta joka tiukasta yrityksestä huolimatta on jäänyt suurelta osin avaamattomaksi solmuksi. Verrattuna edelliseen I Am Jesus pitkäsoittoon monikaan asia ei näytä päällisin puolin muuttuneen, mutta ne pienet liikkeet tuntuvat kaikki johdattaneen kokonaisuutta hieman väärään suuntaan.

Kreikan rajallisilla metallimarkkinoilla reilusti päälle vuosikymmenen vaikuttanut Nightfall kuulostaa uutukaisellaan edelleen erehtymättömästi itseltään. Soundillisesti on tapahtunut pientä lipumista kohti rankempaa ilmaisua, mikä ei ole mitenkään huono asia. Yhtyeen raskaas ja raastinrautamaisen melodinen ilmaisu on jälleen sen vahvin ja käytetyin ase. Omaleimaisella räiskeellä saadaan puhallettua lisää henkeä välillä kovinkin mitäänsanomattomaan ja keskinkertaiseen biisinippuun. Erityisesti vokalisti Eftmimis Karadimasin matala englanninkielinen mörinä erottuu taas edukseen lyöden lähtemättömän leimansa biiseihin. Levyn alkupuoli rullaa vielä vaivattomasti eteenpäin, mutta ylitettäessä puolivälin tienoot alkaa mielenkiinnon herpaantuminen hieman vaivata niin kuulijaa kuin kuunneltavaakin.

Lyssa / Rural Gods And Astonishing Punishmentsin biiseistä monet ovat aivan A-luokan materiaalia, mutta mukaan on päässyt kiistatta myös B- ja C-laatuakin. Kun tämän kevyen tylsistymisen lisäksi ne aivan kaikkein terävimmät A vetäisyt jäävät vielä puuttumaan on tuloksena väistämättä lievä pettymys. ”Ihan ookoo” albumi, mutta Nightfallin kohdalla se ei vain riitä – parempaankin löytyy tarvittaessa eväitä, se on jo monesti nähty ja kuultu.