Mark Lanegan Band: Bubblegum

Beggars Banquet

Täältä tulee tuo outo viileys. Keväällä ilmestynyt Here Comes That Weird Chill -minialbumi nosti odotukset megalomaanisiin mittasuhteisiin tätä kokopitkää kohtaan. Onneksi ei ole mitään syytä pettyä, sillä lupaukset lunastetaan. Niitä ei kuitenkaan ylitetä. Bubblegum on luontevaa jatkoa edellä mainitulle kahdeksan laulun minilevylle – levy on kuin tupla-albumin toinen puolisko. Tälle levylle on miniltä napattu ainoastaan Methamphetamine Blues. Loput neljätoista laulua ovat sitten uusia sävellyksiä – eli jos Markin maailmasta tykkää, niin molemmat julkaisut kannattaa hankkia. Mark Lanegan on David Lynchin musiikillinen vastine. Molemmat tekevät originelleja teoksia, joista huokuu sametin pehmeä kauneus, ja joita leimaa syvän sininen pimeys. Pahaa bluesia.

Markin funky bunchissa, siis bändissä, on tälläkin kertaa mukana sama mahtava kokoonpano kuin minilevylläkin eli aavikon kovimmat stoner-miehet ja doupeimmat death-metallistit Chris Goss, Joshua Homme ja Nick Oliveri sekä Afghan Whigsistä ja Twilight Singersistä tuttu nero Greg Dulli vahvistettuna muun muassa P. J. Harveylla ja vanhalla Guns 'N' Roses -miehellä Izzy Stradlinilla. Projektiluontoisista lähtökohdista ja tilapäisen oloisesta tähtikokoonpanosta huolimatta albumi kuulostaa kokonaisuudelta ja eri raidoilla esiintyvät ihmiset oikealta yhtyeeltä. Kaikki biisit ovat Mark Laneganin käsialaa ja hänen viskin polttama, synkän matala äänensä kietoo kuuntelijan tehokkaasti koukkuunsa.

Levy on täynnänsä murheellisen kauniita kokeiluja, huumehöyryistä herkistelyä ja kuuntelua kestäviä sävellyksiä. Kappalemateriaali on vahvempaa kuin heroiinikoukku, ja Mark Lanegan kulmakunnan kovin diileri. Pienempinä annoksina tämä kama toimii paremmin kuin kerralla nautittuna. Siitä huolimatta, että materiaalia ei ole jatkettu yhdelläkään täyteraidalla, on viidessätoista laulussa jo hieman yliannostuksen makua. Viimeiset annokset alkavat jo vähän turruttamaan, vaikka materiaali vivahteikasta onkin, ja sävyjä ja dynamiikkaa levyltä löytyy runsaasti. Synteesissä ovat siis kaikki ainesosat kohdallaan, jopa vieroitusoireisiin johtavaan addiktioon asti. Vaarana kuitenkin on, ettei kuuntelua kerran aloitettuaan osaa ajoissa lopettaa. Bubblegum on pimeää purkkaa, josta ei maku lähde puremalla pois.