Julkaistu: 30.10.2004
Arvostelija: Miika Jalonen
Earache
Rauhallinen, miltei Labradfordin salaperäisen minimalismin tavoittava tunnelmointi kestää yli viisi minuuttia ennen kuin SE tapahtuu: Cult Of Lunan kuuluisa kitaramuuri törmää kuulijaan kuin tornado pajunkissaan. Pyörteen keskelläkin tunne on silti harras ja lohdullinen. Pelastus? Ainakin enemmän kuin The Cranberriesillä.
Uumajalaisten kolmosalbumi vastaa The Beyondin totaalisuuteen kokonaisuudella, jonka jännite rakentuu musiikillisen turpasaunan ja laajoissa kaarissa etenevän post rock-hiiviskelyn vuorottelulle. Loppujen lopuksi rakennuspalikoita ja sitä myötä niiden variaatioitakaan ei edes ole kovin paljon, mutta se lataus! Cult Of Luna on musiikissaan oikeasti läsnä – itsestäänselvyys, jonka toteutumisaste on nykyisellään pelottavan heikolla tolalla.
Cult Of Lunan taidoista kertoo paljon se, että paikoin näennäisen rauhalliset tunnelmoinnit kuulostavat melkein ryöpytyskohtia hurjemmilta. Höykytyksen tehosta pitää puolestaan huolta vallankin Klas Rydberg, iso paha susi, joka pystyisi tosiaankin puhkumaan talosi nurin. Yksittäisistä biiseistä on turha puhua, sillä tällainen musiikki toimii parhaiten vapaasti virtaavana koskena, ei yksittäisinä ja yksinäisinä kuralätäköinä (huom! allegoria tietyntyyliseen listamusiikkiin on täysin tahaton).
Täydellinen levy Salvation ei kuitenkaan ole. Tavallaan siltä puuttuu sellainen eletyn elämän ja marinoituneen hurjapäisyyden sävykirjo kuin esim. Neurosikselta, jonka The Eyes Of Every Storm ei ole pelkästään vakuuttava vaan myös rivien välistä täynnä. Mutta onhan Cult Of Lunalla vielä aikaa.
Doomia sekä maalailevaa post-rock/-metalia yhdistelevä ruotsalainen oktetti.
Kotisivut: www.cultofluna.com
(Päivitetty 17.07.2008)
Kommenttien keskiarvo:
Voisin tässä mainita sen että The Beyond ja debyytti albumi ovat oivia esimerkkejä murskaavan kitaravallin tuomasta voimasta sekä rauhallisuudesta. Mielestäni Salvationissa kelkka on kääntynyt siten että kitaroita on karsittu ja niiden luoma valli ei ole enään niin suuressa asemassa. Levy painottuu paljon enemmän melodisuuteen ja dynamiikkaan. Esimerkkinä voisin mainita dynamiikasta tämän kappaleen Crossing Over, tämä biisi sopisi aika monelle eri yhtyeille, esimerkiksi Neurosis ei ole kauhean kaukana tästä kappaleesta puhuttaessa. Muuten The Beyond ja Salvation ovat aivan samalla tavalla kirjoitettu yhdeksi kokonaisuudeksi, eivätkä läjiä yksittäisiä kappaleita.