Neurosis: The Eye Of Every Storm

Relapse

Neurosis on lähes 20 vuotisen olemassaolonsa aikana muotoutunut hitaasti alun HC/doom ryhmästä täysin omaa juttuaan työstäväksi bändiksi, jonka soundi on hyvin erikoinen ja tunnistettava. Neurosiksen suurin vahvuus onkin pysyvä miehistö ja sen yhteinen vahva visio, jonka ansiosta musiikillinen kehitys on kaikki nämä vuodet saanut hitaasti ja ennakkoluulottomasti virrata eteenpäin.

On vaikeaa kuvata osuvasti jotain jolle ei ole olemassa ainuttakaan vertailukohtaa, mutta yritetään silti. Neurosis on tätä nykyä kaikkien genrerajojen ulkopuolella sekä yllä, mutta sen HC/doom-juuret pistävät yhä esiin sieltä täältä. Mukaan on vuosien varrella tarttunut runsain mitoin myös alternativen, progressiivisen rockin ja metallin piirteitä. Kappaleiden tunnelmat ovat ahdistavan klaustrofobisia, mikä onnistutaan useimmiten saavuttamaan vielä hämmästyttävän vähin elementein. Neurosiksen luoma moniulotteinen soundi on suurimman osan ajasta raskaan painostava ja aaltoilevan hypnoottinen. Eteen tuodut rummut ovat hallitsevassa asemassa kitaran, basson ja koskettimien luodessa patteriston ympärille verkkojaan. Kiireetön toteutus kantaa sävellysten keston normaalia paljon pidemmälle, mutta koska kappaleissa tapahtuu jatkuvasti, vaikkakin yleensä hitaasti, aina jotain ei minkäänlaista puutumista ole havaittavissa. Kitaristikaksikko Steve Von Till – Scott Kelly hoitaa myös vokalisoinnin, jossa luotetaan nyt entistä puhtaampaan lauluun. Huudon ja melodisen laulun sekoitus onkin tällä kertaa juuri sopivassa suhteessa, kun kumpikin tyyli pystyy alleviivaamaan aina tarvittavia kohtia.

Paikoin hyvinkin koukeroinen toteutus tuo muassaan jopa electro-vaikutteita, jotka nekin sulautuvat täydellisesti kokonaisuuteen. Levyn saatteessa ohjeistetaankin, että tämä musiikki on niitä ihmisiä varten jotka pitävät esim. sellaisista yhtyeistä kuin Swans, Sigur Ros, Hawkwind ja Chrome. Tuo nimilista saattaa kuulostaa oudolle, kun kyseessä on näinkin raskaista lähtökohdista aloittanut yhtye, mutta se on täysin sopiva ja osoittaa omalla tavallaan sen valtaisan matkan jonka Neurosis on vuosien aikana tehnyt. Bändi on yhä raskas, mutta uudella ja erilaisella tavalla, sillä sen on onnistunut vapauttaa itsensä kahlitsevista raja-aidoista.

Kaikki kahdeksan raitaa ovat jokainen eri tavoin vahvoja, mutta porukan keulille nostan toisena soivan No River To Take Me Homen, sekä heti sen perään esitettävän pitkäsoiton nimikappaleen The Eye Of Every Storm, joka on aivan omanlaisensa pienoisteos. Neurosis on löytänyt vahvimmat puolensa ja on niiden avulla pystynyt luomaan uskomattoman vahvan levyn. Suosittelen lämpimästi kaikille niille, joita uudet ja erilaiset ideat sekä toteutustavat kiinnostavat. Jos vitosen päälle voisi laittaa vielä plussan tekisin sen tämän levyn kohdalla oitis.