Elis: Dark Clouds In A Perfect Sky

Napalm

Reilu vuosi sitten Liechtensteinista kotoisin oleva Elis julkaisi monia lupauksia antaneen debyyttinsä God’s Silence, Devil’s Temptation. Tällä toisella pitkäsoitolla yhtyeen on tullut aika johtonaisensa Sabine Dünserin johdolla ryhtyä lunastamaan noita lupauksia. Eliksen soittama melodinen goottimetallihan on ollut viimeisen vuosikymmenen ajan raskaasti ylikansoitettu metallin ala, jossa oma tontti on pystyttävä turvaamaan jokaisella pitkäsoitolla tai kohtalona saattaa olla kuolemaakin pahempi unohdus.

Yksi debyytin vahvuuksista oli sen yksilöllisyys, asia mikä tuntuu tällä uutukaisella hieman haipuneen. Tuottajaksi on saatu kovan luokan goottimies Alexander Krull, mieshän on Atrocityn pomo ja Leaves’ Eyesin toinen voimahahmo. Krull jos kuka tietää kuinka goottilevylle loihditaan soundit, mutta kun touhu on muuttunut ammattimaisemmaksi on Elis samalla menettänyt mielestäni jotain hyvin tärkeää. Tämä kuulostaa toki hyvälle ja kaikki kriteerit täyttävälle goottimetallille, muttei enää niinkään persoonalliselle. Vakavampi ongelma on kuitenkin sävellysten lievä tasapaksuus, sillä ainuttakaan nupit räjäyttävää raitaa ei yhdentoista biisin nipusta tunnu löytyvän. Tosin tämäkin toimii kahteen suuntaan, sillä myös selvästi keskivertoa heikommat sävellykset loistavat poissaolollaan.

Dark Clouds In A Perfect Sky levyllä luotetaan jälleen suurimmaksi osaksi englanninkieleen, vaikka levy alkaakin saksankielisellä Der Letzte Tag menopalalla. Myös päätösraita Ballade sekä puolivälin taittokohta Die Zeit vedetään germaniaksi. Mielenkiintoista kielivalinnassa on myös se, että kaikki saksankieliset biisit kuuluvat levyn parhaimmistoon.

Elis on luonut levyllisen kaikkia perinteitä kunnioittavaa melodista, puhtailla naisvokaaleilla ja runsailla kitaroilla höystettyä goottimetallia, joka ei tarjoa mitään uutta mutta selviytyy nätisti laatukriteereistä. Tarjoaapa lätty vielä muutaman oikein terävän kitarasoolonkin. Itselleni kyseessä on kuitenkin selvä pettymys, sillä olin odottanut yhtyeeltä huomattavasti omannäköisempää tuotosta, mutta mikäli pieni persoonattomuus ei haittaa voi Elistä huoletta suositella melodisemman gootteilun ystäville.