Julkaistu: 28.09.2004
Arvostelija: Mika Roth
Spinefarm
Metallia diskojen lattioille, siihenkö tässä nyt tähdätään? Nightwishin toinen singlelohkaisu erinomaiselta Once pitkäsoitolta on jotain aivan erilaista kuin ensimmäiseksi maistiaiseksi irroitettu Nemo. Wish I Had An Angel esittelee paikoin lähes Rammsteinmaista junttausta, jossa talla lyödään lautaan ja pidetään siellä. Vaikka kappaleen ulkoasu eroaa Oncen muista raidoista selvästi on se silti samalla myös jollain tavoin erehtymättömästi sisarustensa näköinen. Nimikipaleesta on sinkulla tarjolla myös demo versio, jonka mukana olo on kuitenkin mielestäni turhaa. Suhruisemmilla soundeilla ei saada luotua mitään erikoista, ja vaikutus kokonaisuuteen onkin lähinnä negatiivinen. Tanssilattiametallin kimalteisessa hengessä on mukaan lykätty myös coveri vanhasta Ankie Bagger hitistä Where Were You Last Night, joka kuulostaa itse asiassa ihan hauskalle. Mitään sen kummempaa uutta kappaleeseen ei tarjota, mitä se nyt ryskytetään normaalia kovemmin ilmoille – mutta näinhän näitä covereita on ennenkin tehty.
Diskoilun lisäksi tarjolla on myös kerrassaan upea instrumentaali-orkestraatio versio yli kymmenminuuttisesta albumiraidasta Ghost Love Score. Jos sävellys on levyllä kaunis vokaaleilla ja yhtyeellä, on se ehkä vielä rahdun verran upeampi ilman sähköisiä soittimia ja laulua. Lopun voimakkaita vaihteluita olisi ehkä voinut vielä voimistaa, mutta hyvä se näinkin on – ja luultavasti vielä parempi.
Vuonna 1996 perustettu Nightwish julkaisi ensimmäisen levynsä Angels fall First jo marraskuussa 1997. Ensimmäisen keikkansa orkesteri heitti Uutena Vuotena Kiteen huvikeskuksella. Ensimmäinen läpimurto tapahtui seuraavana joulukuuna ilmestyneen Oceanborn levyn tiimoilta. Yhtye saavutti ensimmäisen kerran merkittävän aseman myös rajojemme ulkopuolelle, erityisesti Saksan suunnassa bändin suosio lähti kovaan nousuun. Vuoden 2000 kevät toi tullessaan pitkäsoiton Wishmaster, sekä kultalevyt Oceanbornista ja sinkuista Sacrament of Wilderness, Walking in the Air ja Sleeping Sun.
Tuon jälkeen loppu onkin ollut suomalaista musiikkihistoriaa, Nightwishin muututtua yhdeksi suomalaisen musiikkiteollisuuden suurimmista vientituotteista. Vuonna 2002 julkaistu Century Child nosti yhtyeen profiilia entisestään. Kun yhtyeen viimeisin studiolevy, vuonna 2004 ilmestynyt Once, myi julkaisupäivänään kultaa Suomessa rikkoutuivat vanhat rajat jälleen kerran.
Yhtye käynnisti Oncen jälkeen maailmankiertueen joka jatkui aina vuoden 2005 loppuun asti. Vokalisti Tarja Turunen erotettiin yhtyeestä Once-kiertueen päätyttyä lokakuussa 2005. Pitkän odotuksen jälkeen yhtye julkaisi toukokuun loppupuolella uuden laulajansa, ruotsalaisen Anette Olzonin nimen, sekä singlen Eva. Menestys jatkui entisenlaisena ja Nightwishin kuudes pitkäsoitto Dark Passion Playn myynti rikkoi lukuisia arvometallirajoja ympäri maailmaa. Samoin kävi myös loppuvuodesta 2011 julkaistulla Imagenaerumilla, jota vahvistettiin jopa teeman mukaisella elokuvalla.
Vuonna 2012 yhtyeen solistiksi vaihtui hollantilainen Floor Jansen.
Floor Jansen - laulu
Tuomas Holopainen - koskettimet
Emppu Vuorinen - kitara
Marco Hietala - basso ja laulu
Troy Donockley - säkkipilli, huilut
Jukka Nevalainen - rummut
Linkki:
Tarja Turunen desibeli.netissä
nightwish.com
(Päivitetty 7.3.2018)
Kommenttien keskiarvo:
