Nieminen & Litmanen: Nieminen & Litmanen

Grandpop

Jos et ole vielä törmännyt livenä The Hypnomen -orkesterin kosketinvirtuoosi Sami Niemisen ja lyömätaiteilija Juha Litmasen Hammond-groove -duon antiin, olet jäänyt yhtä erittäin mainiota kokemusta vaille. Vuoden 2003 lopulla kaksikko nauhoitti perinteiseen jazz-tyyliin suoraan kaksiraiturille kahdessa päivässä 11 kappaleesta koostuvan pitkäsoiton instrumentaali-action jazziaan, joten keikalle lähtökään ei aivan välttämätön vaatimus ole, jos haluat tutustua herrojen tarttuvasti groovaavaan visioon.

Homman nimi käy selväksi jo avausraidalla N&L Theme; Niemisen ulisevat ja purskahtelevat Hammondit kohtaavat sulavasti Litmasen pienimuotoisen menevät jazz-lyömät. El Jazz tuo mukanaan rauhallisemmalla vaihteella vaanivan risteily-loungen suoraan seiskyt-kahdeskyt -lukujen taitteesta. Samaan aikaan tavoitellaan niin alakuloista uneliaisuutta kuin hienovireistä hilpeyttä. A Man From Marseille tuo nimensä mukaisesti mukanaan jotain kovin ranskalaista, kohtalokasta ja silti niin romanttisen rentouttavaa kuin kynttiläillallisella rantabulevardin rannalla. Rauhallisen herkistä bossanova-maisemamaalailuista hypätään karuun todellisuuteen tulivuorenpurkauksen muodossa mainiolla Vesuvius (The Moment Of Truth)illa, Caribbean Twist laskee satamaan hikisen kosteassa Väli-Amerikassa raukealla otteella. Tangomaista kohtalokkuutta irtoaa Marseille -kappaleen ohella myös Enemy Of Violencelta, kasvaessaan biisi lähtee ikäänkuin kirjoittamaan laivaorkesterin nuotteja siihen malliin uusiksi, että palkankorotus olisi tarpeen. Voisi nimittäin vaihteeksi laivaltakin löytyä aidosti tunnelmaa Samin ja Juhan soittovuorolla.

Monica In The Morningin hissutellessa ylenpalttisen tyylikkäästi bailaa Leo Jokela Kalastajatorpan pyöreässä salissa vuonna 1969 niskaa nykivän munakkaasti. Kaksikko irrottelee levyn parasta jamittelupätkää antaumuksella, voi helposti kuvitella pitkäraajaisen Niemisen kiduttavan Hammondejaan kasvoillaan se hurmoksellinen ilme, mikä kunnon groovesta aina irtoaa. Levyn mainiosta rakenteesta kertoo jo rauhallisen Leaving You In Novemberin sijoittaminen rauhoittelemaan tunnelmaa Kalastajatorpan hurmoksen jälkeen. Pointsit herroille sekä tietysti myös tuottajan pallilla tasapainoilleelle Lemonator -hahmo Lasse Kurjelle. Levyn rauhallisemman puolen helmihetkiin lukeutuu haikeahko Stockholm, päätösraita Next Stop: Moon tuo keitokseen lisämausteena Kurjen kitaraa sekä Miikka Paatelaisen humisevaa Thereminiä, vetovastuun jäädessä silti selkeästi koskettimille. Kaiken kaikkiaan levystä jää yllättävän täysipainoinen maku, kun muistetaan että kyseessä on pääsääntöisesti pelkät urut ja lyömät. Ihan viimeiseen hurmokseen päästäkseen duo tuntuu kuitenkin tarvitsevan livetilanteen suomaa kontaktia yleisöön ja improvisaatiotilaa. Silti mainio levy myös kotikuuntelussa.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 28.01.2005:

Pisteet:

loistava levy hienoa soitantaa ja soundia. litmasen virtuoosimainen gretsch soundi täysi kymppi