Julkaistu: 24.08.2004
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Bim Boulevard jatkaa tummasyisiä kantripop-pohdintojaan ranchinsa verannalta edellisten lyhytsoittojensa korkealla tasolla. Laskevaa aurinkoa vasten varjon alle jäävän herran suusta tuprahtaa silloin tällöin pieniä sikarintuoksuisia pilviä, ja kitara puhuu oma melodista ja melankolista kieltään... No ei, vaikka tunnelman puolesta voitaisiinkin olla jossain Neil Young maailmasta eristäytymis –maatilasessioissa, on The Bim Boulevard Band ihan kotimaista tarjontaa ja ihan oikea bändi pääkaupunkiseudulta. Keulahahmo Bimin (laulu, kitara, perkussiot) lisäksi Southern Comfortia nautiskelevat herrat Nacho Slim (rummut), Lazy Bone (soolokitara) sekä Dallas (basso), joista jälkimmäinen vastaa myös levyn äänitystoimista. Tuotantovastuu jaetaan Dallasin ja Bimin kesken. Kuuden varsinaisen raidan ja loppuun piilotetun akustisen bonuksen levytys on tosiaan jo neljäs tuotteliaan artistin omakustanneäänite muutamien vuosien sisään ja koko ajan on kehitystä tapahtunut. Aika lailla samoilla tunnelmilla kuitenkin edelleen pelataan kuin edellisellä Southern Gothic Rock -eepeellä.
Levyn avaa kaunis mollislovari Clean America positiiviseen Amerikan puhdistamiseen suuntaavalla tunnelmallaan, haikeilla kitarakuvioillaan ja Bimin karismaattisella laulutulkinnalla. Hivenen duurivoittoisempi Happiness Is A Lie jatkaa samoilla linjoilla, erittäin miellyttävä sydänsurujen ranchin terassilla tunnelmoitu nuotiolaulu. Dead And Gonella nelikko puskee hivenen dieseliä koneeseen ja rokkaa menemään, nostossa bändi lähtee tosissaan revittelemään Doors -henkistä viettelyrokkia. Koskettimiakin kuullaan, Hash Thompson tuo urkuineen mukavasti ulottuvuutta rokitteluun. Lopussa Bim päästää itsensä irti ihan karjumiseen asti. Adrenaliinipurkauksen jälkeen onkin hyvä hissukseen kivuta läheisen kukkulan päälle, tähystellä taivaanrantaa hamaan kaukaisuuteen. On The Great Outdoorsin hetki. Upeatunnelmainen slovari hyödyntää Mike McPearlin kuulaasti vinguttelevaa kitarasooloa. F.I.Y liikkuu puolestaan hivenen reippaammin, silti pienimuotoisena hellyttelynä. Etelävaltio-henkinen tyylikäs cowboy-romantiikka toimii hyvin myös suomalaisen kesämökin rannalla, voisin kuvitella viihtyväni hyvin tyvenissä iltahetkissä Heartbreak Ranchin tuodessa rauhaan oman panoksensa. Positiiviseen keinahteluun taipuvan Lazy’s Lamentin jälkeen pidetään useamman minuutin hengähdystauko ennen akustista piiloraitaa (Stay Out Of The Water(?)). Kokonaisuus on sen verran kypsää ja korvia miellyttävää, että eiköhän seuraava TBBB:in tuotos ole jo joko omakustannepitkäsoitto tai jonkun asiansa osaavan levy-yhtiön panostus. Näin sopisi ainakin toivoa...
Tummasyistä melodista kantripoppia pääkaupunkiseudulta.
Kotisivut: www.bimboulevard.com
(Päivitetty 20.05.2005)
Kommenttien keskiarvo:
