Mastodon: Leviathan

Relapse

Ensikuulemalta Yhdysvaltalaisen Mastodonin uusin pitkäsoitto ei eroa kovinkaan paljoa sen edeltäjästä, viime vuoden lopulla vielä komeasti live-DVDn kera uudelleenjulkaistusta Remissionista. Leviathanin lähempi tarkastelu osoittaa kuitenkin vähitellen taustalla siellä täällä tapahtuneen, hyvin hienosyisen edistyksen. Vaikka Mastodonin tunnistaa välittömästi ensimmäisen Blood And Thunder biisin kajahtaessa eetteriin Mastodoniksi, on se myös ensimmäinen osoitus sarastavista uusista ajoista.

Heille jotka ovat sitä mieltä ettei Mastodonin tarvitsisi välttämättä kehittyä enää yhtään mihinkään tarjottakoon heti lohdutusta siitä tosiseikasta että ei tässä mitään tyylillistä kolmiloikkaa ole tehty. Esimerkiksi seitsemäs biisi Naked Burn voisi aivan hyvin olla miltä tahansa yhtyeen aiemmalta julkaisulta. Musiikillinen rakennelma nojaa edelleen vahvasti hard rockin elementtien ja raskaampien metallisten sävyjen onnistuneeseen liittoon, soundin ollessa samanaikaisesti melodinen ja brutaali. Soundimaailma on myös hieman ”puhtaampi” kuin aiemmin, mikä viittaa ainakin hieman pidempään studioaikaan – onneksi soundeja ei ole silti hinkattu puhki, vaan rosoa löytyy yhä reilusti. Kappaleet rakentuvat jälleen kahden kitaran, rumpujen ja basson yhteistyöllä sekä basisti Troy Sandersin karjumilla vokaaleilla, joita kitaristi Brent Hindis välillä tukee. Sandersin karjunta on saanut mielestäni hieman lisää sävyjä ja myös kappaleiden sovitukset ovat kehittyneet aavistuksen monitahoisemmiksi. Myös rumpupallilla istuskeleva Brann Dailor on löytänyt itsestään aivan uusia ulottuvuuksia. Kova rummuttelijahan herra on ennenkin ollut, mutta nyt hänen roolinsa bändin oman soundin luonnissa on vain entisestään korostunut. Kuten levyn kansikin antaa odottaa, keskittyvät lyriikat tällä kertaa suurimmaksi osaksi hieman merellisempiin tarinoihin, vaikkakaan mistään teemalevystä ei ole kyse.

Mastodon kykeni pykäämään vähintäänkin hyvän debyyttipitkäsoiton jälkeen vielä tiukemman seuraajan, mistä kunnianosoitukset nelikon suuntaan. Tämä levy oli yksi syksyn odotetuimpia ja odotukset eivät mitään muuta kuin vain kasva seuraavaa kohtaan.

Kommenttien keskiarvo:

FrozenMoon kommentoi 04.09.2005:

Pisteet:

Tämä on Trash metallia, kunnon sellaista. Tämä ei ole kliseetä, tämä on jotain ihan muuta. Mastodon ei ole matkinut trash metal tyylillään ketään legedoja kuten Slayeria ja Kreatoria. Leviathan levystä löytyy hard rockia ja speed metallia trashin joukosta, mikä kuullostaa todella hyvältä yhdistelmältä. Harmi kun tämä bändi jäi Iron Maidenin varjoon kun Mastodon oli brittien lämppärinä. Kaikki haukkui Mastodonin, hyi hävetkää! Mastodon on todistanut sen että erilaisuus on helvetin hienoa.