Outcold: Anoxia

Ysärirockia. Keikoillaan kylmäksi jättänyt tamperelainen Outcold yllättää positiivisesti uudella neljän biisin ep-levyllään. Edellinen Freefall -ep (2002) jäi minulta kuulematta, joten tapahtunutta kehitystä on mahdotonta arvioida. Ainakin tällä levyllä tämä kolmen irlantilaisen ja kahden suomalaisen muodostama yhtye soittaa tiukasti yhteen.

Kaikki kappaleet ovat kitaravetoisia ja melodisia, ja vaikutteet on napattu musiikista, jota vielä 80- ja 90-luvuilla kutsuttiin alternativeksi – nykyään tuo vaihtoehtoisuus on jo pitkään kuulunut valtavirtaan. Erityisesti popahtavammat grunge- ja hard-rock -sävyt kuuluvat selvästi. This Is Now aloittaa levyn tarttuvalla kertosäkeellään, joka voi jopa jäädä päähän soimaan. Monkeyboy kulkee hieman hitaammin, laahaavammin ja raskaammin. Counting Sheepistä löytyy hieman Green Dayn mieleen tuovia neo-punk -sävyjä – erityisesti pomputtava bassokuvio. Nopeatempoinen How To Breathe lopettaa ep:n lähes power-poppaavalla kitarasahauksella.

Tuotanto ja varsinkin kitarat kuulostavat erittäin hyviltä, ja englannin kielen lausuminen luonnollisesti luonnolliselta natiivikielisestä laulajasta johtuen – samaa ei valitettavasti voi sanoa kaikista Suomessa englanniksi laulavista orkestereista. Levyllä ei ole yhtään huonoa biisiä, mikä on jo hyvä saavutus, mutta vielä on matkaa esimerkiksi Foo Fightersin tarttuvuuteen. Omailmeisyyttä olisi myös hyvä saada lisää – jotakin, joka saisi laittamaan Outcoldin levysoittimeen Pixiesin, Dinosaur Jr:n tai Weezerin sijasta.