Julkaistu: 07.05.2003
Arvostelija: Mika Roth
Conscientia on julkaissut reilun puolen tunnin mittaisen viiden kappaleen demon musiikkiaan. Musiikkia, jota on äärimmäisen vaikea määritellä, koska mitään juuri sen kaltaista ei ole aikaisemmin paljoakaan tehty.
Tämä reilu puolen tunnin mittainen matka vie kuulijan jonnekin H. R. Gigerin maalausten kummallisten, vääntyneiden todellisuuksien maailmoihin. Samanaikaisesti mieleen nousee kuvia Blade Runner –elokuvan synkän jylhistä tulevaisuuden maailmoista – tämä on musiikkia joka ei ole tästä maailmasta.
Kappaleet on toteutettu täysin koneellisesti, eikä ihmisääntä (ainakaan puhtaassa muodossa) käytetä missään. Äänimaisema on jatkuvasti pelkistetyn karu ja paljas, kappaleiden soljuessa hitaasti eteenpäin – teemojen antaessa tilaa hitaasti uusille aineksille ja miltei huomaamattomasti muuntuessa. Silti kappaleet ovat kaiken aikaa harmonisessa tasapainossa antaen yhä uusia puolia itsestään ja toistuen jatkuvasti itsestään.
Vertailukohtia nykyisestä musiikkimaailmasta on vaikea Conscientialle löytää, mutta jos jotain pitäisi nimetä niin nostaisin esille Glenn Danzigin säveltämän, hänelle musiikillisesti täysin poikkeuksellisen, teoksen nimeltä Black Aria. Myös kaikkein kokeellisin Mike Oldfield saattaisi kuulostaa tältä jos hän tekisi yhteistyötä äärimmäisen depressiivisenä Trent Reznorin kanssa.
Tämä on musiikkia joka toimii täydellisesti sateisen Marraskuun iltoihin, mutta joka ei varmasti toimi bile-levynä. Jos arvostat kauneutta joka kumpuaa surusta, on tämä musiikkia juuri sinulle.
Kommenttien keskiarvo:
