Vapauslevyt

Katla soitti debyyttipitkäsoitollaan raskaahkoa suomenkielistä rockia ja tulevaa kakkoslevyä alustava kahden raidan sinkku avaa nimibiisillään suht samoilla linjoilla. Synnynnäistä sydänvikaa tarkoittava latinankielinen termi pitää sisällään massiivisen raskaita riffejä, raivokkaita lyömiä sekä Tomin vakavailmeistä laulutulkintaa elämän hauraudesta. Viulusovitukset tuovat jylhyyttä mukavaa, loppubiisin taustaärjymispaahto taas nostattaa niskakarvoja pystyyn... Hyvässä vai pahassa, paha sanoa. Zaiden vokalisoima kakkosraita Disco onkin sitten jotain aivan muuta. Koneilevalla monotonisella biitillä ja elektroklubilta kotoisin olevalla riffillä juokseva kappale töksäyttelee omalaatuista discotulkintaa, joka lähtee kappaleen lopussa niin Hausmyllymäiseen räpäyttelyyn, että silmäluomet melkein rävähtävät auki. Mit viddua? Kappale käyttää kyllä niin hävyttömästi 90-luvun alun halpis-räppi-ivailun menetelmiä hyväkseen että hattua joutuu nostamaan. Toisaalta jälkimauksi jää lievä ällötys ja puolikauhisteleva pään pyörittely. Onko tämä Katlan uutta suuntaa vai vain jonkinlainen kokeilu? Oli miten oli, ainakaan tämä diskoilu ei putoa minulle. Toivotaan että pitkäsoitolla ei kuulla ainakaan uutta Hausmyllyä, kun siinä originaalissakin on melkoisesti kestämistä.