Julkaistu: 16.06.2004
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
679 Recordings
Mike Skinnerin alias The Streetsin kakkosalbumia onkin tullut odoteltua innolla mainion debyytin Original Pirate Materialin jälkeen. Debyytillään Skinner toi aivan uutta eloa brittiläiseen rytmitarinointiin iskevän tarinankerronnan kohdatessa tarttuvat taustat. Kuulijoita The Streets on varmasti saavuttanut runsaasti myös pohdintojensa arkipäiväisillä aiheilla, joita tarkastellaan perus mattimeikäläisen näkökulmasta ja kokemuksen valossa. Kadunmieheltä kadunmiehille.
A Grand Don’t Come For Free on kaksitahoinen levy: musiikillisesti siitä ei saa irti aivan yhtä tarttuvia rytminykimisiä kuin edeltäjältään. Toisaalta levyn tarinankerronnan jatkumo on yksi tyylikkäimpiä kokonaisuuksia mitä 2000-luvun levyillä on vastaan tullut. Tarinassa hahmo hukkaa rahansa, kiertelee lähipiiriään erinäisten kommellusten myötä ja lopulta löytää puntansa. Rakastumista, pillereitä, yhteenottoja ja niin edelleen... levy on kuin nykyaikainen versio äänikirjasta. Tuleekin miettineeksi, kuinka kova tilaus Skinnerille olisi kirjailijana?
Musiikillisesti muuten melko peruskamaa sisältävältä levyltä voi nostaa muutaman huippukohdan: tarttuvalla säröriffillä juokseva sinkku Fit But You Know It, surullinen nuotiokitaravollotus Dry Your Eyes sekä C-Monen tiputtelema rytmikäs ulosheitto Get Out Of My House. Selitä siinä sitten, kun toinen on päätöksensä tehnyt... ei muuta kuin avaimet käteen. Skinner onnistuu myös kakkosellaan nousemaan massasta, mutta ykkösen tarttuvuutta veikko ei A Grand Don’t Come For Freellä ohita.
Mike Skinner laskettelee vahvalla aksentillaan tarkkaa kuvausta modernista brittiläisestä kaupunkiviidakosta teknon eri alalajien, rockin sekä popin risteyksissä seikkailevan musiikin tahtiin.
Linkki:
the-streets.co.uk
(Päivitetty 18.2.2011)
Kommenttien keskiarvo:
-Boomer J