The Streets: Original Pirate Material

679/Warner

Oletteko n�hneet elokuvan Trainspotting? Jos ette ole, olette silti voinut t�rm�t� siihen kuuluisaan alkukelaukseen Choose life.... Lyriikoiden ulosannin osalta samoja maailmoja maalailee Britannian hiphopmaailman tuorein kiintot�hti Mike Skinner, joka paremmin tunnetaan taiteilijanimell� The Streets. Sanailujen sis�lt� taas ei ole niink��n huume-ep�toivoista valintojen tekemist�, vaan enemm�n tuollaista Kapteeni �-ni -henkist� perusasioihin keskittyv�� tarinointia ja oman el�m�npiirin pienien asioiden pohdintaa. Samanhenkisyytt� sieluveljeskunnan kanssa on my�s The Streetsin ajoittain dubahtavissa taustoissa, etenkin Let’s Push Things Forwardilla.

Tanssimusiikin tulevaisuus l�ytyy yleens� kaduilta. Nyt se on Kadut. T�h�n tapaan kuvailee asennettaan The Streetsiin brittien harmaa eminenssi rockjournalismin saralla, NME. Tuo jo jossain yhteyksiss� saarivaltakunnan EMINEMiksi nimetty 22 –vuotias Birminghamil�isnuorukainen on pakannut Original Pirate Material –debyyttipl�tylleen maukkaan paketin reippaasti leijailevaa hoppia garagevaikutteilla, jota t�ydent�� reilulla brittiaksentilla lauotut totuudet herran el�m�st�. Tosin verrattuna herra Mathersin uhoon ja tuhoon Skinnerin rehellisen suora kelailu on kuin iisi kes�p�iv� vastaan r�nt�sade ja salamat.

Levyn monipuolisuus nousee esiin biisien vaihdellessa leijailevista funailuista, kuten levyn helmiin lukeutuva kaunis It’s Too Late, tiukempiin kyselyakteihin tyyliin Same Old Thing. Levyn nimikkobiisin Has It Come To This? rullaavaan kerrontaan yhdistettyn� jazzahtaviin koskettimiin ja taidolla rakennettuun kertos�keeseen uppoutuu yh� uudestaan. Puher�p�ytyst� parhaimmillaan. Soittimista esiin nostetaan viulut ja pianot laiskan biitin tahdistamana, toimii! Who Got The Funk? pelaa nimens� mukaisesti lantioon vetoavilla funktaustoilla. It’s just the groove! Rytmin ja tyylin vaihtelu eri mielipiteiden v�lill� toimii loistavasti sauhutouhuja pohtivassa The Irony Of It Allissa. Valitse puolesi. Weak Become Heroes tarjoilee helmeilev�n pianon, levyn lopettava Stay Positive maalaa uhkaavaa tulevaisuuskuvaa synk�hk�ll� biitill�. Kids try and stay positive.

Ei levy v�ltt�m�tt� j�� historiaan min��n klassisena opinkappaleena, mutta v�hint��n se tarjoaa tervetullutta vaihtelua hopin tuotteistumiseen ja ikuiseen uhotuhoon. Jokaiselle brittiaksenttiin vinksahtaneelle must ja muutenkin iisi� chillailua rehellisen maanl�heisell� otteella.