Spinefarm

Levy soittimeen puolen yön jälkeen ja hetken kuluttua naapurista tulee puhelu. Volyymia voisi kenties hieman laskea. Tätä on Nightwish, mutta on se paljon muutakin. Century Child on ehdottomasti Nightwishin paras levy tähän astisista. Bless The Child on levyn ensimmäisenä biisinä hyvä, vaikkei se mitään uutta Nightwishinä olekkaan - melodista heviä niinkuin Nightwish on aina ollut. Soittimia käytetään varmemmin kuin ennen, ja tuskin raitojen määrässäkään on pihtailtu.

Oopperametalliksikin Nightwishin musiikkia on joskus kuvailtu. Tämä levy ei kuitenkaan laulun osalta ole niin paljoa sitä, kuin vaikkapa kaksi vuotta sitten julkaistu Wishmaster. Ever Dream on hyvä valinta sinkuksi - tuttua ja turvallista, mutta tarjoaa samalla uutta. Itseasiassa levy on kokonaisuuteenakin erittäin hyvä, levyltä ei löydy yhtään varsinaisesti huonoa biisiä. Tässä luultavasti syy noin huimiin myyntimääriin.

Itselleni eniten kolahti Slaying The Dreamer. Vähän raskaampaa kuin Nightwish yleensä on ollut. Ja kitara erityisen hyvä tässä biisissä. Marcokin pääsee örisemään väliin. Aluksi se kuulosti hauskalta. Nyt en ajattele asiaa niin. Se, että aluksi se tuntui niin hauskalta johtunee siitä, että Tarjan ääni on kuitenkin niin paljon erilainen ja se, että Tarja pitää vuoden tauon ei voi olla näkymättä. Toisaalta tämä tarjoaa varmasti myös uusia mahdollisuuksia Nightwishille.