05.05.2004
Promo/Tampere
Jos olet vielä tällä maailmanajalla sitä mieltä, että bassokitarasta ei ole mihinkään soolosoittimena, suosittelen lähtemään USA:lais-Tsekkiläisen Sabotin keikalle. San Franciscossa vuonna 1988 perustettu, mutta nykyään Tsekeissä vaikuttava rummuista ja bassosta koostuva instrumentaaliduo on miltei koko pohjoisen pallonpuoliskon kattavalla kiertueurallaan ehtinyt pieneen Suomeenkin, nyt viidettä vuotta putkeen. Which was nice.
Vastavirta –klubille oli koottu duoa hyvin tukeva kotimainen edustus. Ainoa linjasta poikkeava esiintyjä oli keikkojen välissä akustisella kitaralla ja huuliharpulla lauluaan säestänyt herra (JP Jakonen?), jonka anti koostui indierockista vaihtoehtokantriin. Meiningistä kertonee jotain, kun mainitsee herran ensimmäisen setin alkaneen Dinosaur Jr:ista tutun herra J. Masciksen & The Fog -kokoonpanon Free So Free -levyltä versioidulla kappaleella Set Us Free. Myös Kohu-63 oli kuulemma listalla... ihan mukava ajatus deejiin tai jukeboxin korvaavana roudausmusiikkina. Esiintymispaikkana ensi kertaa itselleni auennut Promo on pieni rokkibaari, jossa on isompi tanssipuoli. Järkevästi tarjoilu hoidetaan tältä isommalta puolelta keikkojen aikana. Matala lava sopi hyvin illan esiintyjille, joista trio oli suurin kokoonpano.
Illan musiikkia kuvaava laatusana voisi hyvin olla poukkoileva. Illan monibiisisimmän ja samalla lyhimmän setin soitti Cause For Effect, Sabotin tapaan rummuilla ja bassolla esiintynyt duo. Poiketen ulkomaan vieraasta CFE:n biisit olivat todella lyhyitä ja intensiivisiä rykäyksiä, joita basisti Tuomo vahvistaa mörisevällä vokaalitulkinnalla. Kolme(!) lattiaan teipattua A4:sta biisilistaa sisälsi 30 kappaletta ja vielä encoren. Ja näiden soittaminen vei vain reilun puoli tuntia. Tuomon ja rumpali Arin yhteensoitosta sopii ottaa kaikkien aloittelevien rumpalien ja basistien mallia, melkoisen mallikelpoinen esitys. Vielä kun Tuomon esityksestä jäi tunne, että Cause For Effectillä on myös huumorintajua touhussaan. Grindcorea, jazzia ja vaikka mitä muuta.
Taukomusisoinnin jälkeen mikki raahattiin sivuun ja Sabotin bassotaiteilija Christopher Rankin teippasi pedaalia lattiaan. Herra soittelli bassoa säröllä ja melkolailla kitaransoittoelkeillä. Ei suositella hidassormisille. Rumpali Hilary Binder ei ehkä pitänyt aivan Cause For Effectin Arin tahtia, mutta yhtä poukkoilevaa rytmittely oli. Siinä missä CFE soitteli lyhyitä rykäyksiä, maalaili Sabot jopa yli kymmenminuuttisia luomu-drum’n’bass –maratoneja. Eikä tuosta yhdeksän kappaleen ja hellyttävästi duolauluna esitetyn kiitosencoren muodostamasta keikasta ole juuri pahaa sanottavaa, aika kovaa soittivat ja melko pitkän keikan. Basso särisi ja sormet viuhuivat kielillä, tiukan rummuttelun jälkeen hiljaisempia suvantoja ja taas moneen suuntaan rykien eteenpäin. Rumpubasso-jazzcore on eräs termi Sabotin musiikin kuvaamiseen. Aivan loistava esitys.
Keikan lopuksi Christopher ja Hilary kiittelivät yleisöä ja muita illan bändejä, mainiota Cause For Effectiä ja Suomen parasta yhtyettä, Deep Turtlea. Turtlen kolmikko oli Promossa mainiossa vedossa. Pentti Dassum antoi espanjan laulaa mikkiin ja vaikka siinäkin toimessa välillä tuli pikku sekaannuksia, ei haittaa, sillä Dassum, kapulamies Mikko Erjossaari ja basisti Tapio Laxström vain repeilivät naurusta ja paahtoivat kahta kovempaa. Pieniä muistikatkoja iski myös Mikolle, ja Pentin ilmeiden seuraaminen olikin hetkittäin ratkiriemukasta. Koska Turtlen jazzcore –paahto rakentuu paljolti tilanteiden luomalle improlle, ei pieni lisämutkittelu tai mutkien oikominen lainkaan haitannut kokonaisuutta. On mukava nähdä kuinka hauska kolmikolla on soittaessaan, se nimittäin tarttuu myös yleisöön. Kitaran, basson ja perusrumpusetin lisäksi tutut lisäperkussiot vanteineen ja pyykkitelineineen toivat mukanaan mukavan psykedeelisiä äänimaisemia rauhallisempiin hetkiin. Encorekin saatiin, vaikkei sitä vienosti yleisöstä pyydettyä Ricky Martinia sentään. Eipä ole tästäkään pahaa sanaa, ehkä hiukan pitkä keikka tämäkin. Mutta mikäs siinä, jos meno säilyy näin mahtavana. Hikinen ja antoisa ilta, iso kiitos.
Ilkka Valpasvuo
