05.05.2004
Promo/Tampere
Jos olet viel� t�ll� maailmanajalla sit� mielt�, ett� bassokitarasta ei ole mihink��n soolosoittimena, suosittelen l�htem��n USA:lais-Tsekkil�isen Sabotin keikalle. San Franciscossa vuonna 1988 perustettu, mutta nyky��n Tsekeiss� vaikuttava rummuista ja bassosta koostuva instrumentaaliduo on miltei koko pohjoisen pallonpuoliskon kattavalla kiertueurallaan ehtinyt pieneen Suomeenkin, nyt viidett� vuotta putkeen. Which was nice.
Vastavirta –klubille oli koottu duoa hyvin tukeva kotimainen edustus. Ainoa linjasta poikkeava esiintyj� oli keikkojen v�liss� akustisella kitaralla ja huuliharpulla lauluaan s�est�nyt herra (JP Jakonen?), jonka anti koostui indierockista vaihtoehtokantriin. Meiningist� kertonee jotain, kun mainitsee herran ensimm�isen setin alkaneen Dinosaur Jr:ista tutun herra J. Masciksen & The Fog -kokoonpanon Free So Free -levylt� versioidulla kappaleella Set Us Free. My�s Kohu-63 oli kuulemma listalla... ihan mukava ajatus deejiin tai jukeboxin korvaavana roudausmusiikkina. Esiintymispaikkana ensi kertaa itselleni auennut Promo on pieni rokkibaari, jossa on isompi tanssipuoli. J�rkev�sti tarjoilu hoidetaan t�lt� isommalta puolelta keikkojen aikana. Matala lava sopi hyvin illan esiintyjille, joista trio oli suurin kokoonpano.
Illan musiikkia kuvaava laatusana voisi hyvin olla poukkoileva. Illan monibiisisimm�n ja samalla lyhimm�n setin soitti Cause For Effect, Sabotin tapaan rummuilla ja bassolla esiintynyt duo. Poiketen ulkomaan vieraasta CFE:n biisit olivat todella lyhyit� ja intensiivisi� ryk�yksi�, joita basisti Tuomo vahvistaa m�risev�ll� vokaalitulkinnalla. Kolme(!) lattiaan teipattua A4:sta biisilistaa sis�lsi 30 kappaletta ja viel� encoren. Ja n�iden soittaminen vei vain reilun puoli tuntia. Tuomon ja rumpali Arin yhteensoitosta sopii ottaa kaikkien aloittelevien rumpalien ja basistien mallia, melkoisen mallikelpoinen esitys. Viel� kun Tuomon esityksest� j�i tunne, ett� Cause For Effectill� on my�s huumorintajua touhussaan. Grindcorea, jazzia ja vaikka mit� muuta.
Taukomusisoinnin j�lkeen mikki raahattiin sivuun ja Sabotin bassotaiteilija Christopher Rankin teippasi pedaalia lattiaan. Herra soittelli bassoa s�r�ll� ja melkolailla kitaransoittoelkeill�. Ei suositella hidassormisille. Rumpali Hilary Binder ei ehk� pit�nyt aivan Cause For Effectin Arin tahtia, mutta yht� poukkoilevaa rytmittely oli. Siin� miss� CFE soitteli lyhyit� ryk�yksi�, maalaili Sabot jopa yli kymmenminuuttisia luomu-drum’n’bass –maratoneja. Eik� tuosta yhdeks�n kappaleen ja hellytt�v�sti duolauluna esitetyn kiitosencoren muodostamasta keikasta ole juuri pahaa sanottavaa, aika kovaa soittivat ja melko pitk�n keikan. Basso s�risi ja sormet viuhuivat kielill�, tiukan rummuttelun j�lkeen hiljaisempia suvantoja ja taas moneen suuntaan rykien eteenp�in. Rumpubasso-jazzcore on er�s termi Sabotin musiikin kuvaamiseen. Aivan loistava esitys.
Keikan lopuksi Christopher ja Hilary kiitteliv�t yleis�� ja muita illan b�ndej�, mainiota Cause For Effecti� ja Suomen parasta yhtyett�, Deep Turtlea. Turtlen kolmikko oli Promossa mainiossa vedossa. Pentti Dassum antoi espanjan laulaa mikkiin ja vaikka siin�kin toimessa v�lill� tuli pikku sekaannuksia, ei haittaa, sill� Dassum, kapulamies Mikko Erjossaari ja basisti Tapio Laxstr�m vain repeiliv�t naurusta ja paahtoivat kahta kovempaa. Pieni� muistikatkoja iski my�s Mikolle, ja Pentin ilmeiden seuraaminen olikin hetkitt�in ratkiriemukasta. Koska Turtlen jazzcore –paahto rakentuu paljolti tilanteiden luomalle improlle, ei pieni lis�mutkittelu tai mutkien oikominen lainkaan haitannut kokonaisuutta. On mukava n�hd� kuinka hauska kolmikolla on soittaessaan, se nimitt�in tarttuu my�s yleis��n. Kitaran, basson ja perusrumpusetin lis�ksi tutut lis�perkussiot vanteineen ja pyykkitelineineen toivat mukanaan mukavan psykedeelisi� ��nimaisemia rauhallisempiin hetkiin. Encorekin saatiin, vaikkei sit� vienosti yleis�st� pyydetty� Ricky Martinia sent��n. Eip� ole t�st�k��n pahaa sanaa, ehk� hiukan pitk� keikka t�m�kin. Mutta mik�s siin�, jos meno s�ilyy n�in mahtavana. Hikinen ja antoisa ilta, iso kiitos.
Ilkka Valpasvuo
