13.07.2006
Amerikkalaisessa rockissa elettiin 90 –luvun alussa jonkinlaista pienimuotoista kultakautta. Silloin syntyi paljon bändejä joilla ei ollut tekemistä grungen kanssa, vaan jotka olivat astetta rankempaa ja mielenkiintoisempaa. Musiikkityylien yhdistelykään ei ollut näille bändeille vierasta. Raskasta rockia yhdistettiin niin funkiin (RHCP, Incubus), rappiin (Rage Against The Machine), yhteiskunnallisiin sanomiin (Living Colour) kuin huumoriinkin (Primus). Myös progressiivinen rock joutui kokeilujen kohteeksi – ja vielä hyvin tuloksin. Tuloksena syntyi Tool. Vaikeita tahtilajeja arvostava ja rankkoja sanoituksia viljelevä Tool oli muiden aikalaistensa kanssa täysin omassa luokassaan. Edellä mainittujen bändien lisäksi myös Faith No More ja Jane´s Addiction yritettiin laittaa termin Alternative metal alle, mutta sekään ei riittänyt. Näiden kohdalla aikaisemmat genremääritelmät eivät enää päteneet ja se kertoo jo jostain merkittävästä.
Undertow oli Toolin ensimmäinen kokopitkä levy. Opiate oli ilmestynyt sitä ennen, mutta kuuden biisin ep:nä sitä ei voi laskea debyytiksi. Toolin muodostivat tuossa vaiheessa rumpali Danny Carey, laulaja Maynard James Keenan, kitaristi Adam Jones ja basisti Paul d´Amour. Myöhemmillä levyillä kokoonpano eroaa ainoastaan d´Amourin osalta, sillä Undertown jälkeen hänet korvasi melko pikaisesti Justin Chancellor. Soitollisesti suuria eroavaisuuksia kahden välillä ei oikeastaan ole. d´Amour loi hyvän pohjan, jolle Chancellor pystyi rakentamaan. Sinkkunakin julkaistun Soberin bassokuvio voisi nimittäin olla suoraan Chancellorin sormista lähtöisin.
Soberin lisäksi muita levyn keskeisiä tai kohua herättäneitä biisejä ovat Prison Sex, Henry Rollinsin kanssa yhteistyössä tehty Bottom ja nimikkobiisi Undertow. Prison Sex käsittelee nimestään huolimatta Keenanin vihaa hänen isäpuoltaan kohtaan ja insestiä. Bottom ja Undertow taas kuvailevat syvää epätoivoa, joka kuvaa Toolin maailman yleistä ilmapiiriä osuvasti. Levyn kansitaide (tosin muita levyjä raaemmin) tuo oman lisänsä Toolin maailmaan. Kuvat bändin jäsenistä piikkejä kasvoillaan tai äärimmäisen lihavasta naisesta ovat vain yksi tapa viestittää Toolin sanomaa. Levyn kansissa oleva kuva lehmästä nuolemassa omaa peräaukkoaan on kaikista karkein, mutta myös täydellisin tapa osoittaa että Toolin maailmassa ei tunneta tabuja.
Yksi Toolin hienoimmista tasoista on todellakin taito valjastaa tabut ja ratsastaa niillä eteenpäin. Jo sana Tool (työkalu) bändin nimenä vihjailee varsin vaivatonta miehisen seksuaalisuuden käsittelyä. Nimi viestittää suoraan, ettei kyseessä ole mikään päiväunista laulava yhtye, vaan korkeintaan vankilatransvestiitin päiväkirjasta aiheensa ammentava orkesteri. Sen kaltaiset biisit kuten Prison Sex tai seuraavalla albumilla Aenimalla ilmestynyt Stinkfist eivät voisi olla minkään muun bändin kappaleita.
Tarkasteltaessa Undertowta on se aina suhteutettava yhtyeen muuhun tuotantoon. Undertow oli alku, mutta periaatteessa Toolin tuotannon voi jakaa kahteen vaiheeseen: aikaa ennen ja jälkeen Lateralus. Ennen Lateralusta Tool oli suoraviivaisempi ja säröisempi kuin taas Lateraluksen jälkeen Tool muuttui kokeilevammaksi ja biisit pitkäkestoisemmaksi. Tool hakee Undertown aikanakin sitä soundia mikä myöhemmin muodostuisi heidän tavaramerkikseen. Undertow on lähtölaukaus sille, mutta täysin hioutunutta se ei vielä ole ja lähimmäs bändi pääsee Crawl Away biisissä. Tietenkin Undertow on Toolin levy, eikä kenenkään muun. Näin ollen se on myös täysin Toolin kuuloista.
Oli mielipide Undertow –levyä kohtaan mikä tahansa, siitä saa joka kuuntelukerralla jotain uutta. Uusimpana mielikuvana minulle tuli mieleen Pohjois-Amerikan syvä-etelä. Swamp Songin sanojen ja Disgustipatedin heinäsirkkamaisen sirinän takia itselleni syntyi vahvoja mielikuvia syvän-etelän rasismista ja uskonnollisuudesta. "This is necessary" ja ”life feeds on life" –huudot toivat mieleen Emmett Tillin tapauksen vuodelta 1955, jolloin kaksi miestä raa’asti murhasivat mustan pojan melkeinpä ilman syytä. Varsinkin Swamp Song saa uusia merkityksiä, jos sen ajatellaan kuvaavan Tillin tapausta. Hienointa kuitenkin on, että nämä ovat vain yksiä tulkintoja sadoista mitä Toolin kappaleista voi saada. Ellei ota Toolin levyjä vastaan vain välinpitämättömästi, niistä voi ammentaa analyysia useiksi vuosiksi.
Tällä hetkellä Undertow ei välttämättä ole se kaikkien aikojen ajankohtaisin levy, vaikka Tool onkin pinnalla uuden levynsä kanssa. Aina silloin tällöin on kuitenkin hyvä palata siihen albumiin josta kaikki alkoi. Tuohon säröiseen levyyn, jossa ei kaihdeltu käyttää rumia sanoja ja tuohon nykyään jo legendaarisen bändin debyyttiin, joka aloitti kaiken.
Otto Kylmälä
