Roskilde, Mik�-Mik� maa

Juna kohti Roskildea l�hti K��penhaminan asemalta lauantaina 24.6. klo 21.08. Olimme huomattavan ajoissa, ottaen huomioon ett� festivaalin varsinainen l�mmittelyosio alkaisi vasta sunnuntaina. Juna oli kuitenkin t�yteen pakattu ja taajamajunan ikkunat helisiv�t Vicariouksen vaikutuksesta.

Roskilden porteilla kohtasimme k�sitt�m�tt�m�t m��r�t ihmisi�, jotka kaikki olivat saapuneet ajoissa t�ydellisen telttapaikan toivossa. Saapumisen j�lkeisi� 10 tuntia voi oikeastaan kuvailla vain absurdiksi kaaokseksi. Festivaalin portit avattiin klo. 0.00, jolloin ihmisille alettiin jakaamaan rannekkeita. T�m�n j�lkeen ihmiset ohjattiin seuraavaan karsinaan, josta p��sisi varsinaiselle alueelle vasta kahdeksalta aamulla. Siihen asti ihmiset nukkuivat vieri vieress� ja jopa toistensa p��ll�. Makuupusseja oli joka puolella ja y� osoittautui eritt�in levottomaksi. Itse nukuin n. 5 tuntia 20 min. jaksoissa.

Vaikka ihmismassojen karsinasta karsinaan siirtely tuntui j�rjett�m�lt�, ihmisten kesken tuntui vallitsevan selke� tietous siit� mit� tulisi tapahtumaan. Toisaalta tuo tietous oli my�s joukkosuggestiota eli silloin kun yksi liikkui, kaikki liikkuivat. T�m� tapahtui my�s n. klo. 5.45 jolloin ihmiset alkoivat nousta seisomaan. Tyynt� ennen myrsky�. Tuolloin hieman yli kaksi tuntia ennen porttien avaamista seikka vaikutti j�rjett�m�lt�, mutta siin� samassa ter�sportit kaatuivat. Seurasi mielet�n v�enrynt�ys. Ihmiset noukkivat mukaan reppunsa, makuupussinsa ja kaljakorinsa ja l�htiv�t juoksemaan. Koska tapahtuma tuli niin yll�tt�en eik� siihen oikein osannut varautua, mieless� vilisi pelon sekaisia kysymyksi�. J�isimmek� massan jalkoihin vai saisimmeko hyv�n telttapaikan?

Kelvollisen telttapaikan saatuamme alkoi varsinainen l�mmittely ja varsinaisen festivaalin odottelu. nelj�n p�iv�n aikana tutustuimme erilaisiin ihmisiin, n�imme elokuvia ja kuulimme miten paikat ovat vuosien saatossa muuttuneet. Suomalainen 25 vuotta festivaaleilla k�ynyt mies valotti suunnattomasti Roskilden perinteit� ja muuttuneita asioita. Viimeisen y�n villit telttaroviot ja rummutussessiot ovat v�hentyneet ja sit� vastoin turvallisuus parantunut. Telttaleireihinkin panostetaan nyky��n paljon enemm�n kuin aikaisemmin.

Nyky��n k�ytet��n erilaisia lippuja ja suunnattomia m��ri� kekseli�isyytt� koristeluun. Yhten� vuonna er��n leirin merkkilippuna ollut valopallo oli kuitenkin aiheuttanut hieman h�mmennyst� (humalatilassa olleelle). Katsoessa yl�s n�ytti aivan silt� kuin taivaalla olisi loistanut kaksi kuuta samanaikaisesti. Aivan kuten Peter Panin kotimaassa Mik�-mik� maassa.

Mik�-mik� maan viihdykepuolessa ei ollut valittamista. Kaikenn�k�ist� ohjelmaa, esityst� ja toimintaa oli, enemm�n kuin ehti ottaa selv��. Tuoreet elokuvat, jalkapallon MM�kisat isolta screenilt�, skaterampit, koripallo-ottelut, sein�kiipeily� jne. Kaikkea mahdollista mit� pystyi nime�m��n, niin sit� my�s harrastettiin. My�s Roskilden varsinaisesta tarkoituksesta eli musiikista pystyi ensimm�isten nelj�n p�iv�n aikana nauttimaan runsaasti.

Pavillion juniorissa esiintyiv�t mm. Menfolk, 200, Lis er Stille, Lisa Vegas ja The Seven Mile Journey. Mainitsemisen arvoisia yhtyeit� olivat kuitenkin Marie Key Band, Deltahead ja the Cheaters.

Norjalaiselta The Cheatersilt� ei puutu energiaa saatikka asennetta. Musiikkityyli on jossain modin, The Whon, Clashin ja Dick Dalen surfikitaran v�limaastossa ja virallisessa t�paidassa The Beatles on viivattu yli ja tilalle kirjoitettu The Cheaters. Roskildessa b�ndi heitti hyv�n keikan ja encorena vanha klassikko Wipe out.

Ruotsalaisen Deltaheadin voisi puolestaan bluesb�ndin� olettaa olevan paljon hillitympi, mutta totuus on p�invastainen. Tunnelma ennen keikan alkua oli s�hk�inen kun ei tiennyt oikein mit� odottaa. Lavalla olivat kaksi rumpusetti�, vanhanaikaisia kalusteita ja megafoneja, kontrabasso ja s�hk�kitara. Nauhalta tullut viiden minuutin intro oli pitk�lti kokeellista s�rin��, jossa melodia oli vihelletty. Mit� t�st� voisi seurata? Itse odotin suurempaa kokoonpanoa, mutta lavalle astelivatkin sitten kaksi tummiin pukuihin puettua miest�, kasvot valkaistuina. Bassorumpujen polkeminen alkoi v�litt�m�sti ja sit� seurasi vanha deltabluesin slidekitara: r�min��n, pauketta ja melkeinp� punk �asennetta.

Deltaheadin toisessa ��rip��ss� taas on eritt�in ihastuttava ja hellyytt�v� Marie Key, joka oli b�ndins� kanssa ensimm�ist� kertaa n�in ison yleis�n edess�. Key oli tottunut enemm�n intiimeihin tilaisuuksiin ja pienemp��n yleis��n. Key sanoi keikan j�lkeen, ett� t�m� vaikutti osaltaan siihen ett� h�n ei oikein tiennyt miten puhua yleis�lle tai miten liikkua lavalla. Sen kyll� huomasi, mutta t�ysin positiivisessa mieless�. Keyn ujous ja herttainen olemus olivat niin hellytt�vi�, ett� saivat ainakin allekirjoittaneen t�ysin puolelleen. Ja uskonpa, ett� siin� vaiheessa kun Key soitti kappaleen Kleptoman, koko yleis� oli h�nen puolellaan.

Pohjoismaiset pienet b�ndit tarjosivat hyv�� l�mmittely�, mutta nimekk��mm�t b�ndit vasta k�ynnistiv�t koko jutun. Siihen voit edet� t��lt�.

Teksti ja kuvat: Otto Kylm�l�