09.07.2006
Vuonna -97 kulttiohjaaja Jim Jarmusch ohjasi Neil Youngista ja hänen Crazy Horse -yhtyeestään dokumentin Year of the Horse. Sen kuvaama Young ja maailma olivat resuisia, mutta silti monitasoisia. Uusi Neil Young -elokuva on pelkkä konserttitaltiointi. Heart of Gold on taltioitu Memphisissä Youngin uuden levyn, Prairie Windin ennakkokeikoilta. Melkein kaikki elokuvan kappaleet ovat Prairie wind – levyltä, mutta mukaan mahtuu Harvestin kolme suurinta hittiä – Old Man, Heart Of Gold ja The Needle and the Damage Done.
Vaikka ohjauksesta vastaakin Oscar -voittaja Jonathan Demme, niin mistään ohjauksesta ei oikeastaan kannata edes puhua. Elokuva lyyhistyy jo alkumetreillä pelkäksi keikkataltioinniksi, jolla ei ole varsinaisesti mitään annettavaa. Heart of Goldia mainostettiin lämpimämmäksi kuvaukseksi kuin Year of the Horse. Aitona auteurina Jarmuschin elokuvassa oli kuitenkin enemmän sielua ja kerroksia kuin Demmen elokuvissa yhteensä. Vaikka Heart of Gold onkin hieman lempeämpi kuvaus, se voi johtua pelkästään siitä että Young vanhenee ja musiikkityyli menee enemmän ja enemmän kantrin suuntaan. Kahden elokuvan välillä löytyy kuitenkin enemmän eroavaisuuksia kuin yhtäläisyyksiä, joten niitä ei ole oikeastaan mielekästä vertailla keskenään.
Omassa lajissaankin Heart of Gold onnistui pettämään minut. Elokuvaan olisi kaivannut runsaasti (tai edes jotain) materiaalia takahuoneesta tai kulisseista. Elokuvan eduksi Young laukoo muutaman nasevan ja varsin herkän kommentin, jotka paljastavat hänestä enemmän kuin tuhannet pintapuoliset haastattelut yhteensä. Yksittäiset huomiot Youngin isäsuhteesta tai siitä kuinka Hank Williamsin henki on läsnä vaikka ajat ovat muuttuneet, olivat oikeastaan kokonaisuuden kannalta korvaamattomia. Ilman niitä, olisi ollut sama katsooko elokuvaa vai maalin kuivumista.
Otto Kylmälä
