16.06.2006
Helsinkiläisen Dawn Delayedin musiikki kuulostaa siltä kuin The Curen kaltainen 80-lukuinen tummamietteinen rock löisi kättä U2:sen laajakangassaundin kanssa, maustaen touhua modernisti hiukan U2:stakin kaartavimmilla melodioilla. Onko saundinne tiivistetyssä kuvauksessa omasta mielestänne kaikki tarpeellinen mainittuna?
Jani: – Tuo kuvaus summaa kieltämättä aika hyvin juuri nuo demon biisit. Sen verran kuvaukseen voisi lisätä, että kaartavat melodiat ovat luultavasti Neil Youngin vaikutusta, mikäli käsitin oikein mitä niillä tarkoitetaan.
Tapio: – Jos bändin mielestä heidän musiikkiaan on mahdollista kuvailla verbaalisesti siten että siinä on “kaikki tarpeellinen“, on mielestäni jossain jotain vialla – sittenhän ei tarvita sitä musiikkia enää mihinkään. Tuo kuvauksesi on silti sen verran osuva, etten ole sen vuoksi öitäni valvonut. The Cure taitaa olla niitä harvoja bändejä joista kaikki Dawn Delayedin jäsenet pitävät, ja U2:llekin löytyy yhtyeen sisältä kannattajansa. Erityisesti demon ulkopuolisen materiaalin joukosta löytyy kuitenkin raitoja, joihin tuo kuvaus sopisi sangen huonosti.
Entä onko tämä juuri sitä miltä pyritte kuulostamaan? Millä tavalla demollanne soiva akustisempi raita sopii kuvaan?
Jani: – Yksi tämän bändin vahvuuksista on omasta mielestämme se, ettei meitä voi lokeroida yhden biisin perusteella. Demon biisit ovat meille ns. keskitien biisejä, mutta varastosta löytyy niin hieman popimpaa kuin hieman raskaampaakin materiaalia. Akustinen raita, eli For Better or Worse haluttiin mukaan siksi, että ensimmäiset kolme biisiä antaisivat bändistämme melko kapean kuvan. Emme kuitenkaan halua osaksi mitään tiettyä genreä, vaan pyrimme aina löytää biiseihin jotain, joka on ainakin meille itsellemme uutta. Joskus se on häivähdys Coldplayta,
toisinaan hyppysellinen Danzigia.
Millaisia kotimaisia yhtyeitä ottaisitte mukaan kiertueelle, jos saisitte vapaasti valita?
Jani: – Giant Robot.
Tapio: – Beherit.
Millainen kehityshistoria Dawn Delayediltä löytyy?
Jani: – Dawn Delayedissä on ollut bändien alkutaipaleeseen kuuluvia miehistönvaihdoksia, jotka ovat vaikuttaneet myös instrumentaatioon. Aluksi bändissä oli kaksi kitaristia, kun taas silloisen kakkoskitaristimme lähdön jälkeen toimimme hetken aikaa triona, jonka jälkeen Tapio liittyi mukaan täydentäen kokoonpanon nykyiseen laulu-kitara-synat-basso-rummut-muotoonsa. Musiikkityyli ei ole bändin olemassaolon aikana sinällään muuttunut, mutta luontaista kehitystä ja hioutumista on kyllä tapahtunut. Biisit ovat parantuneet, samoin kuin laulu-, soitto- ja sovitustaitokin. Eikä
kehitys toivottavasti lopu tähän.
Tapio: – Tulevaisuuttakin on ehditty jo miettiä. Siihen kuuluvat mm. huono reggae-levy, Atlantiksesta kertova teema-albumi ja Las Vegasissa äänitetty tuplalive, sekä tietysti nippu avoimia kirjeitä.
Jaatteko vastuun saundinne luomisesta tasan?
Jani: – Kyllä, sillä tässä on kyseessä nimenomaan bändi, jonka soundi on hioutunut sitä mukaa kun oikeat palaset, eli oikeat soittajat, on saatu yhteen. Meillä kaikilla on keskenään hieman erilainen musamaku, mikä
toivottavasti kuuluu myös yhtyeen musiikissa.
Kerrotte sivuillanne, että jos musiikkinne olisi elokuva, se mitä todennäköisimmin olisi romanttinen trilleri. Kuuluvatko pelkästään tällaiset elokuvat jäsentenne ikisuosikkeihin, vai putoaako esimerkiksi kevyempi komedia?
Tapio: – Puritanismi on perseestä ja hyvä elokuva on hyvä elokuva genrestä riippumatta. Oma kaikkien aikojen suosikkielokuvani (The Crying Game) taitaa kuitenkin olla luokiteltavissa romanttiseksi trilleriksi.
Miten levytyksenne on otettu vastaan? Joko puhelin pirisee, että tuletteko tekemään meille levyä?
Jani: – Hyvää palautetta on tullut, ja jonkinlaista kiinnostusta levy-yhtiöidenkin taholta on ollut ilmassa. Tällä hetkellä tavoitteemme ovat kuitenkin enemmän keikkarintamalla, eikä levy-yhtiökuvioilla ole niin kiirettä. Tavoitteenamme tosin on aloittaa pitkäsoiton tekeminen noin vuoden päästä, ja ajatuksen tasolla levyn tekeminen on jo alkanut. Julkaisukuvioita selvitellään tarkemmin sitten, kun on sen aika. Meillä on vankka usko siihen, että kun levyn julkaiseminen on meille ajankohtaista, on kiinnostustakin olemassa.
Tapio: – Puhelin ei kuitenkaan ole vielä mitenkään kiusauksi asti pirissyt eikä lounastarjouksia ole tullut levy-yhtiöiltä ainuttakaan. Ilmeisesti levy-yhtiöt eivät vielä tiedä meistä, eikä demon lähettäminen oikeasti hirveästi muuta tätä asiaa. Levynteko toki siintää mielessä, mutta ehkä se ei kuitenkaan ole ihan seuraava askel Dawn Delayedin uralla. Ainakin pitäisi tosiaankin saada enemmän keikkakokemusta tällä kokoonpanolla.
Sivuiltanne löytyy pitkähkö lista, jossa luetellaan yhtyeet joihin teitä on verrattu. Mitä samaan teissä on kuin HIMissä?
Jani: - Hyvät biisit.
Entä Whitesnakessä?
Jani: – Ehkä meissä pitäisi olla enemmän samaa. Tulevaisuudessa laulut menevät oktaavia korkeammalta.
Duran Duranissa?
Tapio: – Duran Duranin kanssa meillä on yhteistä ainakin elämäntyyli, mikä käy ilmeiseksi katsomalla heidän Rio-videotaan.
Simply Redissä?
Tapio: – Tällä hetkellä ei varmasti mitään, mutta odottakaapahan kun rikastumme. Voi olla että purukalustoihimme ilmestyy kultahammas jos toinenkin.
Mikä on kesän kovin musiikillinen juttu? Morrissey, Iggy & The Stooges vai jotain aivan muuta?
Jani: – Molemmat edellä mainituista ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia, mutta ehkä kaikkein suurimmat odotukset kohdistuvat Toolin keikkaan. Nostalgia- ja kuriositeettipuolelta myös Guns n´ Rosesin
keikkaa odotellaan mielenkiinnolla.
Tapio: – Itselleni Morrissey taitaa olla tulevan kesän ulkomaanvieraista se kovin, mutta on vielä auki päädynkö loppujen lopuksi Ruisrokkaamaankaan, vaikka ko. kekkereillä olisi muutakin mukavaa. Oikeastaan minulle riittää, kun tuli nähtyä King Diamond vappuna.
Kuulostaako DD yhtä kuulaalta myös livemuodossa?
Tapio: – Ne keikat mitä olemme nykyisellä kokoonpanolla viskanneet ovat olleet oikeastaan aika raakaa ja brutaalia paatosta. En nyt tosin tiedä olemmeko studio-olosuhteissakaan niin järin kuulasta musiikkia.
