Stam1na

Mitä voi sanoa keikasta, joka oli juuri sellainen kuin saattoi odottaakin? Hyrde, Pexi, Kake ja Kaikka paahtoivat läpi 13 biisiä samalla raivolla ja taidolla kuin levyillään ja kaikilla näkemilläni keikoillaan. Ei yllätyksiä, ei moitittavaa.

Kyseessä oli Stam1nan Kunnon menoa -kevätkiertueen neljäs keikka, ja yhtä mones uuden levyn julkaisun jälkeen. Se räjähti käyntiin valikoimalla molempien levyjen iskevimpiä mättöraitoja: Uudet kymmenen käskyä, Ristiriita, Viisi laukausta päähän, Merestä maalle ja Väkivaltakunta. Käyn ehkä väärillä keikoilla, mutta Tavastialla näkee harvoin tällaista moshpittiä. Ruhonpaiskojat täyttivät puolet lavan ja miksauspöydän välisestä tilasta, eikä siellä meikäläisen kunnolla kestänyt olla kauaa. Yleisöstä suuri osa näyttikin tulleen sisään ikärajaa hipoen, joten ehkä se oli se nuoruuden viriiliys.

Tätä paahtoa seurasi (Hyrden sanoin) sinfoniaosuus, eli levylläkin kokonaisuuden muodostavat Vapaa maa ja Lapsus, mutta ei Paperinukkea. ”Sinfonisuus” kärsi nyt hieman myös siitä, että Lapsukseen olennaisesti kuuluvia Vapaan maan kertosäettä mukailevia vokaalisampleja ei ollut keikkavarustuksessa. Yleisö sentään yritti määkiä ne parhaansa mukaan.

Vaisumman Likaisen parketin jälkeen yhtye lupasi soittaa vielä muutaman thrash-palan, ja sitä saatiinkin: Paha arkkitehti, Suhdeluku ja Kadonneet kolme sanaa. Yleisö oli aivan pähkinöinä. Luulisi bändinkin jo tottuneen tällaiseen, mutta silti he onnistuivat vaikuttamaan iloisen yllättyneeltä tämän nähdessään. Mutta kyllä Hyrde siihen käskyttikin: tukka pyörimään, perkele! Encoren yhtye palasi jo totuttuun tapaan vetämään Teräsbetoniksi naamioituneena. Edessäni ja Kaksi reittiä yksi suunta olivatkin iskevä päätös keikalle.

Jos pienistä valittaa, niin Hyrden laulu jätti tällä kertaa hieman toivomisen varaa. Alkukeikasta se oli ehkä vain miksattu turhan hiljaiselle, mutta myöhemmin hän kommentoi jotain flunssastakin. Komeimmat karjahdukset jäivät kuulematta kuitenkin. Loppuvaiheessa mies myös heittäytyi hetkeksi selälleen lavalle - loppuiko kunto? Ei uskoisi. Luulen että sitä riittää myös loppukiertueelle ja Alaha skargeli rohjustaa -kesäkiertueen parillekymmenelle keikalle. Jos et selviä edes yhdelle näistä, sinua tulee kaduttamaan.

Teksti ja kuvat: Mikko Heimola