Samae Koskinen ja hänen Taikabändinsä

Perinteinen Vappumatinea tarjoili juhlakansalle tänä vuonna yhtyeen, joka ei ehkä ensimmäisenä tulisi mieleen valittaessa suomalaisen rymy- ja ryyppyjuhlan tunnelmannostajaa. Minun ja monen muun mielestä Sister Flon solistin Samae Koskisen näkeminen Hänen Taikabändinsä kera oli kuitenkin tämän vapun parasta antia.

Bändille oli varattu kaksi settiä, josta ensimmäinen potkaistiin käyntiin puoli kaksi. Sitä ennen lakkipäinen laulukuoro, nähtävästi jotain opiskelijoita olivat, minä kun en noista oikein tiedä, kävivät palkitsemassa Yo-talon henkilökunnan kulttuurinedistämisestä vuosittain myönnettävällä jättiläislakilla. Isomäki kävi kumartamassa ja muutamia vähemmän nautinnollisia pakollisia kuorolauluja myöhemmin bändi saapui lavalle.

Samilla oli ollut vapun aikaan reilusti keikkaa sekä soolo-bändinsä että Sister Flon kanssa, joten miehen leukaa korostava komea kisaparta oli ihan ansaittu. Taikabändissä oli tuttuja miehiä: Samin hoitaessa laulua, pianoa ja akustisempaa kitaraa, hoiti Petri Nakari rokkistara-laseineen sähköisempää erittäin vakuuttavasti. Toinen Red Carpet-mies Veli Kauppinen lahjoitti yhtyeelle basson lisäksi hienon stemmalaulunsa, jota kuultiin kaikilta muiltakin soittajilta. Ainoa Samin lisäksi nykyään Flossa soittava Taikabändiläinen oli Lastumäen Janne, joka vaihtoi tässä yhtyeessä kosketinvastuun rumpukapuloihin.

Ensimmäinen setti oli aika odotettu ja perushyvä. Universumi pisti liikettä, Hän asuu näillä kulmilla toimi livenä jopa paremmin kuin levyllä ja Leikkipuistossa ei menettänyt yhtään herkkyyttään Yo-talon lavalta kuultuna. Mitään yllätyksiä ei oikeastaan koettu, setti oli tiivis ja toimiva. Rypistystä ei vielä irronnut, mutta silti jäi hyvä maku suuhun. Väkeä oli hyvin, muttei ahtaasti ja keikan jälkeen talo tyhjeni nopeasti.

Myös toinen kattaus toi tuvan istumapaikat täyteen. Ennen setin alkua saimme kuulla vanhaa Suomi- iskelmää. Äidin Pikkupoikakin kuulosti Päivänsäteen ja menninkäisen jälkeen lähes oikealta biisiltä, johtuen siitä ettei sitä ollut esittämässä Jean S. featuring joukko möykkääviä haalaristeja. Päätin olla kuitenkin asiasta hissukseen ja pistin sen vappupöhnän piikkiin.

Samaen soololevy ei osunut minuun ihan Sister Flo:n tasoisesti, joten livesetti yllätti todella positiivisesti. Nakarin ja Kauppisen muodostama stemmakaksikko toi biiseihin sitä oikeaa bändifiilistä. Tähän jälkimmäiseen settiin oli sisällytetty jonkun verran samoja biisejä edellisestä, mukaan lukien levyn sinkkulohkaisu. Hyvä näin, koska juuri Hän asuu näillä kulmilla, Ulappa ja Hei Poika tuntuivat kulkevan kuin luotijuna, varustettuna kauniilla haureudella, kuten voi odottaakin.

Bändi soitti mainiosti yhteen ja vaikka se on kasattu Samaen soolon taustalle, on tällä Han Soo Voice- all starsilla varmasti kokemusta yhdessä tekemisestä. Toiseen kertaan soitettujen rallien lisäksi mieleen jäi myös mainio Krakatau -niminen kipale, joka löytyy alunperin Jarno Alhon eli JVA:n runoista koostuvalla Talo, jonka pihalla pelto -kokoelmalta. Keikan lopuksi kuultiin vielä asiaan kuuluvat extrapitkät fiilistelyt, jotka huipentuivat Iggy & Stoogesien Search And Destroyhin, jonka rumpali Lastumäki siirtyi tulkitsemaan. Vaikka yleisö vaati kiitettävällä volumella encoreja, Samae saapui lavalle kiteyttämään sen mitä itsekin ajattelin, eihän tuollaisen vedon jälkeen voi mitään enää soittaa.

Teksti: Ilkka Valpasvuo (1. näytös) & Kimmo Kortelainen (2. näytös), kuvat: Walbu