Pienet

Pienet III ‚Äď Huhtikuu 2006

25.04.2006


Freakthrone: Freakmen Of The Century Freakthrone: Freakmen Of The Century

Keravalainen Freakthrone pist√§√§ juurevalla rockauksellaan heti k√§ttelyss√§ tuvan kaikki kaapit paikoilleen. B√§ndin 70- ja 80-luvuilta voimansa ammentava rock kun ei ole mit√§√§n tavallista r√§yh√§√§mist√§, vaan kuuleman mukaan ihan SUPER ROCKia ‚Äď ja isoilla kirjaimilla kirjoitettuna tietysti. Kun t√§t√§ superrymistely√§ l√§hdet√§√§n purkamaan, l√∂ytyy sen sis√§lt√§ rouheita riffej√§, komeita taiteilijanimi√§, sek√§ kolme iskunkest√§v√§√§ ja raudanlujaa rock¬īn¬īroll biisi√§. Vokalisti James Cauppi kiekuu ja karjuu tyylill√§, josta tulee vuoroin mieleen mm. Eric Adams, Steven Tyler ja Bruce Dickinson. Kolmesta siivusta ensimm√§isen√§ soiva nimibiisi Freakmen Of The Century on suoraan sanottuna t√§ydellinen aloitus. Biisi onnistuu vauhdikkaalla rytyytyksell√§√§n kiteytt√§m√§√§n ne Freakthronen olennaiset osat reilun kolmen minuutin dynamiittiseen mittaansa. Kiekon kaksi muuta biisi√§ ovat nekin ansiokkaita vet√§isyj√§, mutta nimibiisin tasolle kumpikaan niist√§ ei yll√§. Saatteen perusteella Freakthrone on mahdollisesti jo piakkoinkin solmimassa levytys-sopimusta, eik√§ sit√§ sovi ihmetell√§. T√§t√§ valmiimmaksi b√§ndi ei en√§√§ demoasteella voi tulla.

Mika Roth
Gotham O.D: Serenity Gotham O.D: Serenity

Siit√§ on reilu vuosi kun Gotham O.D vieraili edellisen kerran Desibelin sivuilla. Goottirock ryhm√§n Rest In Bliss ep oli tuolloin arvioitavana ja yhtye vaikutti jo silloin v√§hint√§√§nkin lupaavalta. Kuluneen vuoden aikana b√§ndi on heitt√§nyt keikkaa oikein olan takaa pitkin kotomaatamme, hitsautuen siin√§ samalla entist√§kin tiiviimm√§ksi kokoonpanoksi. Serenity promo-ep esitteleekin kevyesti uudistuneen Gotham O.D:n, joka on saanut tumman metalliseen ja gootahtavan rockiin soittoonsa rutkasti lis√§√§ syvyytt√§ sek√§ painoa. Mit√§√§n valtaisaa suunnanmuutosta ei ole tehty, mutta ne t√§rke√§t pienet tekij√§t vaikuttavat yhdess√§ lopulta todella dramaattisella tavalla. Viiden raidan nippu ei sis√§ll√§ ainuttakaan hutia, muttei vastaavasti yht√§√§n selke√§√§ hitti√§k√§√§n. Lupaavia melodioita ja riffej√§ tarjotaan tosin taajaan, joten se pankit r√§j√§ytt√§v√§ viisu saattaa olla jo ihan nurkan takana. Ilkan laulu huokuu j√§lleen upeasti tunnetta, Kimmon koskettimet ovat l√∂yt√§neet oman paikkansa ja koko viisikko soittaa napakasti yhteen. Charon nousee rockaavien ja melodisten rallien my√∂t√§ mieleen pariinkin otteeseen, eiv√§tk√§ ne muutkaan ‚ÄĚisot‚ÄĚ kotimaiset kaukana ole. Goottiryhm√§n osakkeet ovatkin selke√§sti nousussa.

Mika Roth
Herem: I Am The Sun Herem: I Am The Sun

Herem syntyi alkuvuodesta 2005, kun basisti Tommi Hartin ja kitaristi Juho Laitinen huomasivat edellisen bändinsä hajoneen alta. Tässä tilanteessa ei voinut muuta kuin aloittaa alusta, ja tällä kertaa herrat tiesivät aivan alusta lähtien mitä uudelta yhtyeeltä halusivat: hidasta, raskasta ja tunnelmallista doomia, vanhan koulukunnan tyyliä kunnioittaen. Saman vuoden joulukuussa bändi oli kasvanut viiden jäsenen kokoiseksi, joten ensimmäinen neljän biisin mittainen I Am The Sun demo voitiin äänittää jo näinkin varhain. Raskaat tuomiotaan jakavat riffit raastavat ilmaa synkkyyttä julistavien sävellysten marssiessa hitaasti toinen toisensa perään. Rosoista äänimaisemaa rikastetaan entisestään murinaa ja örinää yhdistelevällä laululla, joka hieman yllättäen on peräisin naisihmisestä. Poikkeukselliset vokaalit tuovatkin Heremin doomaukseen oman persoonallisen piirteensä, joka on erittäin tervetullut näin tiukasti perinteitä kunnioittavassa juntassa. Neljästä biisistä yksikään ei nouse selvästi muiden edelle tai jää taakse. Vaikka pieni tyylillinen variointi voisi tehdä terää, kokonaisuus on silti hyvin hanskassa. Livenä bändi potkii varmasti täydellä kympillä.

Mika Roth
Mensura: Serpentine Benediction

Helsinkil√§inen black metal pumppu Mensura perustettiin jo kolme vuotta sitten, mutta vasta √§skett√§in kaikki sen j√§senet saavuttivat t√§ysi-ik√§isyyden suuren muurin. Nuoruus ei kuitenkaan kuulu kuusikon soitosta ainakaan mill√§√§n negatiivisella tavalla. Yhtye on l√§htenyt rohkeasti sotkemaan kosketin/kitara vetoista modernia blackia selvill√§ death mausteilla, eik√§ kokeilun halu ole j√§√§nyt viel√§ t√§h√§nk√§√§n. Soitinarsenaalia on lavennettu lis√§ksi viululla, joka hieman yll√§tt√§en tuntuu kuitenkin sopivan pakettiin napakasti. Kaksi kitaraa, koskettimet ja viulu k√§yv√§tkin l√§pi kiekon kovaa kisaa siit√§, kuka milloinkin saa johtaa muuta revohkaa, eik√§ kolmen biisin ja viidentoista minuutin matka ratkaise miss√§√§n vaiheessa t√§t√§ kilpailua kenenk√§√§n eduksi. Laveaa repertuaaria on pyritty hy√∂dynt√§m√§√§n kappaleiden sovituksissa kaikin mahdollisin keinoin, mist√§ johtuen tunnelma on l√§hestulkoon sirpaleinen. Mensuran pahin ongelma onkin se, ett√§ ideoita ‚Äď ja viel√§ ihan hyvi√§kin sellaisia ‚Äď tuntuu piisaavan joka raidalle jo liikaakin. N√§in kokonaisuus j√§√§ kaikessa mosaikkisuudessaan et√§iseksi, eiv√§tk√§ biisit p√§√§se nousemaan parhaiden osiensa tasolle. Kuria sovituksiin ja selke√§mm√§t linjat, niin t√§ss√§ saatetaan p√§√§st√§ viel√§ vaikka mihin.

Mika Roth
Mondo Bizarro: Back With A Mean Kick Mondo Bizarro: Back With A Mean Kick

Power-rocktrio Mondo Bizarron synnyinsanat lausuttiin joskus viime vuosituhannen lopulla, mist√§ l√§htien yhtye on levitt√§nyt energisen, vauhdikkaan ja juuri sopivan rosoisen rock¬īn¬īrollin ilosanomaa. Yhtyeelle onkin kertynyt keikkabussin mittariin jo kunnioitettava m√§√§r√§ kilometreja, mutta kiekkoja retkueen historiasta ei syyst√§ toisesta juurikaan l√∂ydy. Tuota puutosta paikkaa uusi viiden raidan mittainen promo/demo, joka ottaa kuulijasta heti k√§ttelyss√§ tuhdin niskalenkin. 18 minuuttia ja risat kest√§v√§ rock¬īn¬īroll vuoristorata ammentaa voimansa siit√§ rehdist√§ kaljanjuonti- hauskanpito-rockista, jota ilman el√§m√§ olisi sangen harmaata ja ik√§v√§√§. Ensimm√§isen√§ kuultava Am I Dreaming ja puoliv√§liss√§ maisemaan t√§r√§ht√§v√§ Werewolf ovat biisikatraan selv√§sti hittipotentiaalisimmat vet√§isyt, joiden ripe√§ss√§ etenemisess√§ on jotain hyvin Peer G√ľntmaista otetta. My√∂s hitaampi Three Old Men tarinointi koukuttaa hyvin ja nostaa lyriikoillaan hymyn herk√§sti huulille. T√§m√§n n√§ytteen perusteella Mondo Bizarro voisi aivan hyvin levytt√§√§ jo pitk√§soittoja jollekin yhti√∂lle. Toivottavasti b√§ndi saa tuohon pian mahdollisuuden, sill√§ n√§in laadukkaalle ja suurella syd√§mell√§ tehdylle rockille l√∂ytyy takuulla aina tilausta.

Mika Roth
Out Of Breath: Try To Forget

‚ÄúLahtelaista brutaalia hardcorea vuodesta 2004‚ÄĚ seisoo t√§m√§n demon saatteessa, eik√§ komealla kuvalla varustetussa lapussa sitten juuri muuta luekaan. Kun Out Of Breathin nelj√§n biisin demon on kuunnellut pari kertaa l√§vitse, k√§y selv√§ksi ettei lis√§sanoja todellakaan kaivata. Yhtye on ottanut tavoitteekseen Pohjois-Amerikkalaisen hardcoren, jota nelimiehinen ryhm√§ pyrkiikin sitten kopioimaan niin tarkasti kuin mahdollista. J√§lki on kielt√§m√§tt√§ esikuville kunniaa tekev√§√§, mutta persoonallisuudesta tai omasta tyylist√§ on aika vaikea puhua √§√§neen. Try To Forget demo jyr√§√§ kuin vauhtiin p√§√§ssyt panssarivaunu, jonka ohjaimet ovat j√§√§neet pysyv√§sti jumiin. Nelikko kurottaa siis korkealle ja vanhojen jenkkib√§ndien lis√§ksi tiukasta kitara ‚Äď basso ‚Äď rummut ‚Äď huutolaulu keskityksest√§ voi spotata my√∂s huomattavasti tuoreempiakin vaikutteita. Mm. Burnt By The Sun, Today Is The Day ja Burst ovat nimi√§, jotka voi helposti mainita Out Of Breathin yhteydess√§. Vaikka lopputulos j√§tt√§√§ toivomisen varaa saa yhtye kiekon aloitusraidalla sent√§√§n loihdittua raivoonsa reilusti omaakin adrenaliinia, mik√§ nostattaa toiveita tulevaa ajatellen.

Mika Roth
Ruin: Ruined Up Ruin: Ruined Up

Ruinin ensimm√§inen muoto soitti b√§ndin itsens√§ mukaan viel√§ ‚ÄĚvarsin heavymetalhenkist√§‚ÄĚ musiikkia, mutta muutamien kokoonpanomuuotosten ja nimenvaihdon j√§lkeen esiin kuoriutui t√§m√§ t√§ysiverinen thrash-yhtye. Ruin on t√§m√§n viiden raidan annoksen perusteella nostanut treeniksell√§√§n Slayerin, Kreatorin, Testamentin sek√§ kumppanit l√§hinn√§ jumalten asemaan. Mik√§p√§s siin√§ on vanhoja kunnioittaessa, mutta ik√§v√§ kyll√§ Ruin ei yll√§ itse l√§hellek√§√§n esikuviensa neroutta, tarttuvuutta ja laatua. Vaikka demon viisi raitaa py√∂riv√§t soittimessa kerran toisensa j√§lkeen, niist√§ ei jostain syyst√§ tahdo j√§√§d√§ niin mit√§√§n mieleen. Teknisesti kappaleissa ei ole mit√§√§n vikaa ja soittotaidossakin l√∂ytyy joka tontilla ‚Äď eik√§ n√§it√§ kyseisi√§ taitoja pel√§t√§ esitell√§. Kahden kitaran voimin viskotaan silmille kunnioitettava m√§√§r√§ riffej√§, ja vokalistikin pyrkii rikkomaan mikrofoninsa huudon voimalla. Silti se jokin mik√§ tekee tavanomaisesta loistavaa, j√§√§ t√§ll√§ er√§√§ puuttumaan, eiv√§tk√§ demon suhruiset soundit ainakaan auta sen jonkin etsimisess√§.

Mika Roth
Smoking Barracudas: Demo 2006 Smoking Barracudas: Demo 2006

Smoking Barracudas perustettiin vuonna 2004, kun raskaaseen rockiin viehtyneet j√§senet halusivat tuoda esiin hieman perinteisemp√§√§ rouhintaa ‚ÄĚiskelm√§hevin ja meikkihardrockin kansoittamalla rock-kartalla‚ÄĚ. Viel√§ saman vuoden aikana ryhm√§ julkaisi ensimm√§isen nelj√§n biisin mittaisen demonsa, joka todensi Smoking Barracudasin aikomukset. Kupletin juoni oli siis tuolloin raskas riffirock ja niin se on my√∂s t√§ll√§ toisella nelj√§n raidan demolla. Niinp√§ rouheat riffit raikuvat, hiki virtaa ja 70-luvun juureva meininki pist√§√§ vahvasti esiin jokaisella raidalla. Vanha koulukunta Black Sabbathin johdolla nousee arvoon arvaamattomaan, kun aloitusraita Tour de States p√∂r√§ht√§√§ k√§yntiin. Soundeiltaan demo ei h√§vi√§k√§√§n juuri ns. oikeille julkaisuille ja biisimateriaali on ilmaisulle asetetut rajat huomioonottaen hetkitt√§in jopa rohkeaa. Kilpailu stonerin ja doomin v√§lill√§ k√§√§ntyy selv√§sti stonerin voitoksi, sill√§ reippaalla vedolla homma toimii, mutta vauhdin hidastuessa yhtye menett√§√§ nopeasti imunsa.

Mika Roth




Lukukertoja: 7962
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs